Tervetuloa Wetterhoffille! Minutkin sieltä löytää myyntipöydän takaa. Pöytä näyttää vähän samalta kuin tämä viime viikkoinen. Toivokaamme silti hieman parempaa myyntimenestystä kuin viimeksi. Viime viikkojen puristus päättyy siis tuleviin viikonloppuihin, ensin tämä Wetterhoff ja viikko siitä Tuomaan Markkinat Hämeen linnassa. Villasukat alkaa kohta kasvaa korvista ulos, onneksi omat sukat on jo tehtynä… Joululomalla on aikaa (toivottavasti) jatkaa myös omia projekteja ja VIIMEIN neuloa loppuun ne kaksi (2) neuletakkia jotka odottavat valmistumistaan. Pientä uupumusta ja stressiä siis ilmassa, mutta mitäpä ei käsityöt parantaisi? ;)
perjantai 6. joulukuuta 2013
Korttelijoulu
Tervetuloa Wetterhoffille! Minutkin sieltä löytää myyntipöydän takaa. Pöytä näyttää vähän samalta kuin tämä viime viikkoinen. Toivokaamme silti hieman parempaa myyntimenestystä kuin viimeksi. Viime viikkojen puristus päättyy siis tuleviin viikonloppuihin, ensin tämä Wetterhoff ja viikko siitä Tuomaan Markkinat Hämeen linnassa. Villasukat alkaa kohta kasvaa korvista ulos, onneksi omat sukat on jo tehtynä… Joululomalla on aikaa (toivottavasti) jatkaa myös omia projekteja ja VIIMEIN neuloa loppuun ne kaksi (2) neuletakkia jotka odottavat valmistumistaan. Pientä uupumusta ja stressiä siis ilmassa, mutta mitäpä ei käsityöt parantaisi? ;)
maanantai 4. marraskuuta 2013
Mollie Makes
Hairahduin ruokakaupassa käydessäni lehtihyllylle, ja siellä silmiini osui jotain ihanaa. Olen useasti selaillut Mollie makes lehteä ihaillen, mutta hinta on aina kirpaissut liikaa. Tällä kertaa kuitenkin taivuin ja ostin sen. Melkein kympin maksoi, mutta oli se sen arvoista!
Tällä kertaa lehden mukana tuli tee se itse-paketti, josta löytyi materiaalit kettu-rintaneuloihin. Onneksi oli vapaapäivä ja pääsin heti tuumasta toimeen! Paketissa oli pinkkiä ja oranssia huopaa kahta kettua varten, mukana oli myös lankaa, neulat ja rintaneulat. Lehdestä löytyi sitten kaavat ja ohjeet.
Tämä kettu oli kiva ja yksinkertainen välityö (oon neulonut sukkaa sukan jälkeen, ne tulee kohta korvista ulos…) ja valmistui tosi nopeesti. Laitoin sen heti takkiin kiinni ja sehän sopii siihen täydellisesti! Ihan kuin hän olisi hengaillut siinä jo kauemminkin. Kuvista huomaa että kiire tosiaan oli, puhelimen kameralla mentiin.
Mutta nyt onkin sitten kiva palata taas sukkien pariin. Myyntitapahtumia on taas tuloillaan ja varasto senkun kasvaa, ei tosin itsekseen!
Tällä kertaa lehden mukana tuli tee se itse-paketti, josta löytyi materiaalit kettu-rintaneuloihin. Onneksi oli vapaapäivä ja pääsin heti tuumasta toimeen! Paketissa oli pinkkiä ja oranssia huopaa kahta kettua varten, mukana oli myös lankaa, neulat ja rintaneulat. Lehdestä löytyi sitten kaavat ja ohjeet.
Tämä kettu oli kiva ja yksinkertainen välityö (oon neulonut sukkaa sukan jälkeen, ne tulee kohta korvista ulos…) ja valmistui tosi nopeesti. Laitoin sen heti takkiin kiinni ja sehän sopii siihen täydellisesti! Ihan kuin hän olisi hengaillut siinä jo kauemminkin. Kuvista huomaa että kiire tosiaan oli, puhelimen kameralla mentiin.
Mutta nyt onkin sitten kiva palata taas sukkien pariin. Myyntitapahtumia on taas tuloillaan ja varasto senkun kasvaa, ei tosin itsekseen!
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Äitien virkistyspäivä
Osallistuin MLLn järjestämään äitien virkistyspäivään omalla pienellä myyntipöydälläni. Paikanpäällä oli vaate-, asuste- ja kosmetiikkamyyjiä, kosmetologeja, hierojia yms. ja tavoitteena oli äitien totaalinen rentoutuminen. Päivän aikana oli luento, bailatino tunti, hyvää ruokaa ja lopuksi vielä saunomismahdollisuus järven rannalla. Oli kaikin puolin onnistunut päivä, mekin myytiin jotain. Osallistuttiin jo toista kertaa, ja myynnin osalta meni himpun verran paremmin ku viime vuonna.
Otin muutaman kuvan puhelimella meidän pikkupöydästä. Mulla oli tosiaan pikkusisko apuna, on aina kiva olla kaveri myyntitilaisuuksissa että pääsee välillä vessaan ja syömään. Olin etukäteen huolissani, ettei meillä olisi tarpeeksi tuotteita täyttämään pöytää, mutta eihän meillä hätää ollut! Pöytä täyttyi mukavasti (ja tyhjenikin kivasti ;)), ei kuitenkaan liian täyteen. Iskä teki mulle viime syksynä tosi hienon myyntitaulun johon saan esille rintakorut ja ponnarit. Saan pöytään ainakin vähän korkeusvaihtelua.
Tälle syksylle haluaisin kehittää vähän pöydän ulkonäköä, tuotteiden pakkausta ja nimeä. Muutamia idoita on jo, mutta kaikki on vielä aika alussa. Tämä on mulle kuitenkin vain harrastus, joten mitään paineita onnistumisessa ei oikein ole, ja niin haluan sen säilyttääkin.
Otin muutaman kuvan puhelimella meidän pikkupöydästä. Mulla oli tosiaan pikkusisko apuna, on aina kiva olla kaveri myyntitilaisuuksissa että pääsee välillä vessaan ja syömään. Olin etukäteen huolissani, ettei meillä olisi tarpeeksi tuotteita täyttämään pöytää, mutta eihän meillä hätää ollut! Pöytä täyttyi mukavasti (ja tyhjenikin kivasti ;)), ei kuitenkaan liian täyteen. Iskä teki mulle viime syksynä tosi hienon myyntitaulun johon saan esille rintakorut ja ponnarit. Saan pöytään ainakin vähän korkeusvaihtelua.
Tälle syksylle haluaisin kehittää vähän pöydän ulkonäköä, tuotteiden pakkausta ja nimeä. Muutamia idoita on jo, mutta kaikki on vielä aika alussa. Tämä on mulle kuitenkin vain harrastus, joten mitään paineita onnistumisessa ei oikein ole, ja niin haluan sen säilyttääkin.
lauantai 7. syyskuuta 2013
Suunnitelmia syksylle
Kesällä ei neulomiset ja virkkaukset paljon kiinnostaneet. Valitsin mieluummin kirjan kaverikseni takapihalle. Ompelin sentään muutaman kesävaatteen, joista voisin tehdä postaukset kun ne onnistuivat niin kivasti! Elokuun alkaessa muistin taas ihanat syysvaatteet ja -asusteet, ja suunnitelmat alkoivat muodostua. Viime syksynä neuloin ensimmäisen neuletakkini, jota käytinkin jonkin verran talven aikana. Se oli kuitenkin liian paksu sisällä käytettäväksi, eikä mallikaan ollut ihan täydellinen (mitäs teit ilman ohjetta!), joten neule sai lämmittää takin alla niinä päivinä kun pakkasta oli liikaa. Parannettavaa siis on.
No tästä sisuuntuneena (ja Ravelryyn hurahtaneena...), löysin ohjeen simppeliin shaalikaulukselliseen neuletakkiin. Tämä malli on jo päässyt puikoille, yläosa/raglanlisäykset on jo tehty ja seuraavaksi jatkan vartalon neulontaa. Langaksi valikoitui Dropsin Merino extra fine. Dropsin merinot taitaa olla mun suosikkilankoja... Vielä on harkinnassa väri reunan icordille, pinkki kyllä houkuttelee.
Seuraava himotus on löysä neulepaita, ns. lörttöpaita. Vastaavia mulla on ollu H&Mltä, mutta matskut ei ole niissä miellyttäneet. Täten on siis parempi tehdä oma! Tähänkin löysin Ravelrystä varteenotettavan mallin. Saatan kuitenkin jatkaa vielä etsintöjä paremman toivossa (pitkät hihat ois kivat!). Lankoja ehdin jo vähän tutkailla tätä projektia silmällä pitäen, mutta tajusin että nehän on pirun kalliita! Tähän paitaan haluaisin jonkun todella ihanan luksuslangan, ehkä silkkiä, merinoa jotain muutan ihanaa. Madeline Toshia oli tähän ohjeeseen ehdotettu, mutta siitä tehtynä langat maksaisivat lähes satasen! Hhmm, saisikohan sitä halvemmalla Helsingin käsityömessuilta?
Näiden ihanuuksien lisäksi kaipaan uusia villasukkia, ihan vaan tavallisia villasukkia. Myyntiin niitä olen tehnyt tänä syksynä jo muutamat, mutta seuraavaksi itselle! Syksyn eka myyntitapahtuma on takana, seuraava vasta joulukuussa. Ehkä siihen väliin löydän vielä jotkut messut/markkinat. Helsingin käsityömessuille menen tietenkin ihan vaan asiakkaana, ihastelemaan muiden tuotoksia.
kuvat linkkien takaa
No tästä sisuuntuneena (ja Ravelryyn hurahtaneena...), löysin ohjeen simppeliin shaalikaulukselliseen neuletakkiin. Tämä malli on jo päässyt puikoille, yläosa/raglanlisäykset on jo tehty ja seuraavaksi jatkan vartalon neulontaa. Langaksi valikoitui Dropsin Merino extra fine. Dropsin merinot taitaa olla mun suosikkilankoja... Vielä on harkinnassa väri reunan icordille, pinkki kyllä houkuttelee.
Seuraava himotus on löysä neulepaita, ns. lörttöpaita. Vastaavia mulla on ollu H&Mltä, mutta matskut ei ole niissä miellyttäneet. Täten on siis parempi tehdä oma! Tähänkin löysin Ravelrystä varteenotettavan mallin. Saatan kuitenkin jatkaa vielä etsintöjä paremman toivossa (pitkät hihat ois kivat!). Lankoja ehdin jo vähän tutkailla tätä projektia silmällä pitäen, mutta tajusin että nehän on pirun kalliita! Tähän paitaan haluaisin jonkun todella ihanan luksuslangan, ehkä silkkiä, merinoa jotain muutan ihanaa. Madeline Toshia oli tähän ohjeeseen ehdotettu, mutta siitä tehtynä langat maksaisivat lähes satasen! Hhmm, saisikohan sitä halvemmalla Helsingin käsityömessuilta?
Näiden ihanuuksien lisäksi kaipaan uusia villasukkia, ihan vaan tavallisia villasukkia. Myyntiin niitä olen tehnyt tänä syksynä jo muutamat, mutta seuraavaksi itselle! Syksyn eka myyntitapahtuma on takana, seuraava vasta joulukuussa. Ehkä siihen väliin löydän vielä jotkut messut/markkinat. Helsingin käsityömessuille menen tietenkin ihan vaan asiakkaana, ihastelemaan muiden tuotoksia.
kuvat linkkien takaa
perjantai 6. syyskuuta 2013
I heart HEMA
Kesälomalla Hollannissa löysin taivaan. Hema:n liikkeet. Ikea meets Boots meets Tiimari. Täydellinen yhdistelmä krääsää, askartelutarvikkeita, kodinkoneita, vaatteita, mitä vaan! Ensimmäiseen Hemaan eksyttiin Maastrichtin juna-asemaalla, jonne paettiin yllättäen alkanutta monsuunisadetta. Sieltä mukaan lähti sateenvarjo ja pari kertakäyttösadetakkia (pinkkejä, tietty). Maastrichtin keskustasta löytyykin sitten isompi, kaksikerroksinen liike jossa on myös ruokapuoli.
Hemassa oli käynnissä koulutarvikkeiden kamppis, ja kaikkia ihania vihkoja, tusseja ja muita toimistotarvikkeita sai alennuksella. Itse ihastuin erityisesti washi teippeihin. Parhaimmillaan korissa oli monta rullaa, mutta tulin onneksi järkiini. Siellä korissa oli meinaan paljon muutakin kuin teippiä. Ostin siis yhden rullan mintun väristä label-teippiä ja mintun jesarirullan. Näiden lisäksi sorruin söpöön leimasinpakkaukseen ja pyörän asusteisiin. Ja hinnat, no nehän on halpoja. Kokonaisuudessaan käytin 15,30e, teipit olivat 2-3e, leimasinpakkaus vaivaiset 2,95e!
Washi teippiä käytin jo hintalappujen tekoon. Ja tästä innostuneena saatoin tilata muutaman lisärullan ebaystä... Näille uusille ei ole vielä löytynyt käyttöä, mutta en ole huolissani siitä.
Ps. Kuka arvaa mun viimeisimmän lempivärin?
Hemassa oli käynnissä koulutarvikkeiden kamppis, ja kaikkia ihania vihkoja, tusseja ja muita toimistotarvikkeita sai alennuksella. Itse ihastuin erityisesti washi teippeihin. Parhaimmillaan korissa oli monta rullaa, mutta tulin onneksi järkiini. Siellä korissa oli meinaan paljon muutakin kuin teippiä. Ostin siis yhden rullan mintun väristä label-teippiä ja mintun jesarirullan. Näiden lisäksi sorruin söpöön leimasinpakkaukseen ja pyörän asusteisiin. Ja hinnat, no nehän on halpoja. Kokonaisuudessaan käytin 15,30e, teipit olivat 2-3e, leimasinpakkaus vaivaiset 2,95e!
Washi teippiä käytin jo hintalappujen tekoon. Ja tästä innostuneena saatoin tilata muutaman lisärullan ebaystä... Näille uusille ei ole vielä löytynyt käyttöä, mutta en ole huolissani siitä.
Ps. Kuka arvaa mun viimeisimmän lempivärin?
torstai 5. syyskuuta 2013
Kerä jos toinenkin...
Kesä alkaa olla lopuillaan ja salaa olen iloinen alkavasta syksystä. Ei tässä syksyssä oikeastaan ole mitään odotettavaa, päinvastoin, ainakaan töiden ja muun elämän osalta. Tästä aiheesta saisi aikaan kunnioitettavan mittaisen avautumispostauksen, jonka jätän kuitenkin kirjoittamatta. Long story short, tänä syksynä elämäni valopilkkuna olkoon käsityöt!
Kesäloman jälkeen on hyvä palata pienellä teaserilla. Tässä olisi kasa viime aikoina hankituja lankoja! Jotain näistä on jo syntynytkin (kuten huomaa puuttuvista vyötteistä...), siihen palataan sitten teaseria seuraavissa postauksissa!
Kesäloman jälkeen on hyvä palata pienellä teaserilla. Tässä olisi kasa viime aikoina hankituja lankoja! Jotain näistä on jo syntynytkin (kuten huomaa puuttuvista vyötteistä...), siihen palataan sitten teaseria seuraavissa postauksissa!
lauantai 25. toukokuuta 2013
Nimiäislahjoja
Helmikuussa neuloin silloin vielä syntymättömälle pienokaiselle punaisen hipster pipon. No nyt on pieni päässyt ulos maailmaan, ja minulle on suotu suuri ilo ja kunnia toimia lapsosen kummitätinä (vai miksi kutsutaan tällaista pakanaa? Kunniatäti? En tiedä mikä termi olisi korrekti, kun lastakaan ei kasteta. Mennään kummitädillä kunnes keksin paremman.). Lapsi on ihana ja kaikin puolin tietenkin täydellinen.
Nimiäislahjaa miettiessä, kävin läpi kaikki perinteiset kummilusikka ym hopeaesineet, mutta mikään ei tuntunut omalta jutulta. Samoihin aikoihin aloin pinnailemaan Pinterestissä erilaisia ristipistotöitä, ja mulla välähti. Teenkin ristopistoilla "syntymätaulun". Siinä vaiheessa alkoi jo aika painaa päälle, koska nimiäiset pidettäisiin aika nopealla aikataululla. Lisäksi samaan aikaan valmistauduin pääsykokeisiin, kävin vähän töissä ja kärsin kamalasta, lamauttavasta ihottumasta. Kuukauteen en pystynyt virkkaamaan, keski- ja pikkusormi olivat täysin pois pelistä. Aikatauluongelman takia päädyin simppeliin vaihtoehtoon, vaikka alkuperäissuunnitelma oli jotain vähän enemmän. Lopputulokseen olen silti tyytyväinen, tästähän tuli aika tyylikäs! Päätin, että en laita kangasta kehyksiin, vaan jätän sen kauniisiin kirjontakehyksiin. Pienen naulan avulla sen saa kivasti seinälle roikkumaan.
Uskon, että vanhemmat arvostavat tätä taulua enemmän kuin Adele itse, ja halusinkin ostaa jotain, josta myös Adele voi nauttia. Tulevaisuudessa sitten joko vanhemmat tai minä voin lukea Peppiä lapselle ja kun taidot riittävät, saa Adele nauttia Pepin seikkailuista itsekseenkin. Itse olen saanut Uppo-Nalle kirjoja omilta kummeiltani, joten kai tässäkin jotain perinnettä vaalitaan? Oma habitus on varsinkin nuorempana ollut tosi Pepin kaltainen pisamineen ja punertavine hiuksineen, että Peppi on aina ollut mieleinen minulle. Peppi on sitä paitsi loistava roolimalli nuorelle neidille!
Paketoin lahjat paksusta paperista tekemiini pusseihin, ympärille tietenkin pinkkiä nauhaa ja ruusukkeet! Kortin voisin vielä väsätä ja setti alkaa olla täydellinen.
Tässä muuten vielä näyte äitini ristipistoista. Mulla on vähän matkaa vielä tämmöseen urakkaan!
Nimiäislahjaa miettiessä, kävin läpi kaikki perinteiset kummilusikka ym hopeaesineet, mutta mikään ei tuntunut omalta jutulta. Samoihin aikoihin aloin pinnailemaan Pinterestissä erilaisia ristipistotöitä, ja mulla välähti. Teenkin ristopistoilla "syntymätaulun". Siinä vaiheessa alkoi jo aika painaa päälle, koska nimiäiset pidettäisiin aika nopealla aikataululla. Lisäksi samaan aikaan valmistauduin pääsykokeisiin, kävin vähän töissä ja kärsin kamalasta, lamauttavasta ihottumasta. Kuukauteen en pystynyt virkkaamaan, keski- ja pikkusormi olivat täysin pois pelistä. Aikatauluongelman takia päädyin simppeliin vaihtoehtoon, vaikka alkuperäissuunnitelma oli jotain vähän enemmän. Lopputulokseen olen silti tyytyväinen, tästähän tuli aika tyylikäs! Päätin, että en laita kangasta kehyksiin, vaan jätän sen kauniisiin kirjontakehyksiin. Pienen naulan avulla sen saa kivasti seinälle roikkumaan.
Uskon, että vanhemmat arvostavat tätä taulua enemmän kuin Adele itse, ja halusinkin ostaa jotain, josta myös Adele voi nauttia. Tulevaisuudessa sitten joko vanhemmat tai minä voin lukea Peppiä lapselle ja kun taidot riittävät, saa Adele nauttia Pepin seikkailuista itsekseenkin. Itse olen saanut Uppo-Nalle kirjoja omilta kummeiltani, joten kai tässäkin jotain perinnettä vaalitaan? Oma habitus on varsinkin nuorempana ollut tosi Pepin kaltainen pisamineen ja punertavine hiuksineen, että Peppi on aina ollut mieleinen minulle. Peppi on sitä paitsi loistava roolimalli nuorelle neidille!
Paketoin lahjat paksusta paperista tekemiini pusseihin, ympärille tietenkin pinkkiä nauhaa ja ruusukkeet! Kortin voisin vielä väsätä ja setti alkaa olla täydellinen.
Tässä muuten vielä näyte äitini ristipistoista. Mulla on vähän matkaa vielä tämmöseen urakkaan!
torstai 28. maaliskuuta 2013
Strömsö-peitto
Kun kaikki ei mennytkään ihan kuin Strömsössä...
Joskus aikanani muistaakseni 8 luokkalaisena katselin innoissani Strömssöä telkkarista ja bongasin ihanan isoäidinneliö peiton. No innoissaan siitä sitten ostamaan pari kerää 7 veljestä ja hommiin. Sain tehtyä 200 neliötä ja sitten loppui innostus.
Alkuvuodesta kaappeja siivotessani törmäsin kangaskassiin, joka sisälsi nämä surulliset neliöt. Lankaakin oli vielä jäljellä, ja päätin että nyt tehdään tämä peitto loppuun vaikka hengen veisi. Ja melkein veikin, mikään ei ole niin tylsää kuin päättely ja palojen yhteen ompelu. En ollut silloin teininä tajunnut, että ne langanpätkät voisi päätellä jo siinä vaiheessa, eikä jättää hamaan tulevaisuuteen. Onneksi minulla oli kuitenkin aikaa tällekin projektille, koska vietin kolme päivää sohvan vankina varvasoperaation jälkeen. Kattelin telkkaa ja tein peittoa.
Kun sain kaikki palat yhteen, tuntui että peitto on kovin pieni. Ja kun niitä lankojakin vielä oli, niin päätin virkata vielä "pari kertaa" peiton ympäri. Kyllä on oma käsiala muuttunut vuosien varrella, sillä noissa neliöissä on todella isoja/löysiä silmukoita.
Peitto on siis valmis ja täytyy sanoa etten pidä siitä enää ollenkaan! Ehkä siinä oli liikaa pakkopullalta tuntuvaa työtä, eikä väritkään enää oikein istu sisustukseen. Ehkä laitan tämän johonkin myyntiin, jos se kelpaisi jollekin muulle. Muuten tämä joutaa johonkin kaapin perälle. (paitsi ei siellä kaapin perällä ole tilaa tällaiselle!). Siivouksen yhteydessä löysin myös toisen peitontekeleen, tällä kertaa neulotun. Siinä oli jääty siihen yhdistämisvaiheeseen eli maaliviiva häämöttää, mutta ei vaan pysty! Ei kiinnosta nakin vertaa tehdä sitä loppuun. Pöh. Sen sijaan haaveilen uudesta työstä, toisesta virkatusta peitosta...
Joskus aikanani muistaakseni 8 luokkalaisena katselin innoissani Strömssöä telkkarista ja bongasin ihanan isoäidinneliö peiton. No innoissaan siitä sitten ostamaan pari kerää 7 veljestä ja hommiin. Sain tehtyä 200 neliötä ja sitten loppui innostus.
Alkuvuodesta kaappeja siivotessani törmäsin kangaskassiin, joka sisälsi nämä surulliset neliöt. Lankaakin oli vielä jäljellä, ja päätin että nyt tehdään tämä peitto loppuun vaikka hengen veisi. Ja melkein veikin, mikään ei ole niin tylsää kuin päättely ja palojen yhteen ompelu. En ollut silloin teininä tajunnut, että ne langanpätkät voisi päätellä jo siinä vaiheessa, eikä jättää hamaan tulevaisuuteen. Onneksi minulla oli kuitenkin aikaa tällekin projektille, koska vietin kolme päivää sohvan vankina varvasoperaation jälkeen. Kattelin telkkaa ja tein peittoa.
Kun sain kaikki palat yhteen, tuntui että peitto on kovin pieni. Ja kun niitä lankojakin vielä oli, niin päätin virkata vielä "pari kertaa" peiton ympäri. Kyllä on oma käsiala muuttunut vuosien varrella, sillä noissa neliöissä on todella isoja/löysiä silmukoita.
Peitto on siis valmis ja täytyy sanoa etten pidä siitä enää ollenkaan! Ehkä siinä oli liikaa pakkopullalta tuntuvaa työtä, eikä väritkään enää oikein istu sisustukseen. Ehkä laitan tämän johonkin myyntiin, jos se kelpaisi jollekin muulle. Muuten tämä joutaa johonkin kaapin perälle. (paitsi ei siellä kaapin perällä ole tilaa tällaiselle!). Siivouksen yhteydessä löysin myös toisen peitontekeleen, tällä kertaa neulotun. Siinä oli jääty siihen yhdistämisvaiheeseen eli maaliviiva häämöttää, mutta ei vaan pysty! Ei kiinnosta nakin vertaa tehdä sitä loppuun. Pöh. Sen sijaan haaveilen uudesta työstä, toisesta virkatusta peitosta...
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
Hipster-pipo
Nyt on siis niin ihanasti, että lähipiiriin on tulossa vauva! Jei! Pieni tyttö syntyy ihan kohta, ja tulen hukuttamaan palleron neuleisiin ja ompeluksiin. Nimiäislahja on jo tekeillä, mutta siitä en uskalla hiiskahtaakkaan, koska a) tuleva mama saattaisi lukea sen täältä ja b) en vielä tiedä miten se onnistuu.. Mutta taannoiselle reissulle tarvitsin jotain pientä tekemistä, joka on helppo kuljettaa mukana. No eka pipo vauvalle tietty! Sattumalta kätköistä löytyi vielä kerä Debbie Blissin Baby Cashmerinoa punaisena. Ravelrystä löysin ohjeen ja tajusin että tästähän tulee hipsteri-vauva! Pipo on kuin Jacques Cousteaulla konsanaan.
Menomatkalla lento oli niin aikasin etten jaksanut pahemmin neuloa, kunhan vähän alotin. Junamatkalla Lontooseen sain sitten vähän enemmän tehtyä ja sain myös huomiota kanssamatkustajilta. Tää ei ollu eka kerta kun Englannissa ihmetellään viidellä puikolla neulomista. Tällä kertaa sellanen kunnon scouse-mies kysy kesken kaiken, että anteeks, hänen äitinsä neuloo aina kahdella puikolla, miten sä teet ton noin monella?!? Siinä sitten selitin tälle herralle neulomisesta ja hän kuunteli korva tarkkana. Sanoi kertovansa myös äidilleen. Hienoa että pääsin levittämään neulomisen ilosanomaa.
Paluumatkalla koneessa sain sitten pipon valmiiksi, päättelyt jäi vielä kotiin kun ei tietenkään ollut saksia matkassa. Nyt pitää vaan odotella että baby saapuu, niin päästään näkemään miten pipo istuu.
maanantai 25. helmikuuta 2013
Hän lomailee
Vietin mukavan hiihtoloman Englannissa ihan vaan rentoutuen, ilman suurempia suunnitelmia. Ja ai että oli kiva viikko! Pääsin tapaamaan vanhaa au pair perhettä (ja uutta vauvaa!! söpöys-overload!!), vanhoja kavereita, vanhaa tuttua Liverpoolia ja tietty siskoa. Ja säätkin helli lomalaista! Kaikki on vaan niin paljon kivempaa auringonpaisteessa.
Oonkin joskus maininnu, että vanha host äiti on käsityöihmisiä myöskin. No vauvan takia hänellä ei ole liikaa aikaa käsitöille tällä hetkellä, mutta onneksi Nanny eli mummo oli ollut ahkera. Nanny tykkää ristipistoista ja oli tehnyt parikin taulua valmiiksi. Toinen ruusukuvalla ja toinen missä luki "Make do and mend" ja kuvituksena ompelusälää, ompelukone yms. Mä veikkaisin että toi lause on joku "Keep calm and carry on" tyyppinen sodan aikainen/jälkeinen propaganda lause. Googlesta selvisi, että tämän niminen punk-bändi löytyy Jenkeistä, mutta myös mun teoriaa tukevia julisteita löytyy kuvahausta. Tiedä sitten mikä on totuus. Potkin kuitenkin itseäni sääreen, koska en kuvannut tätä hienoa tuotosta. On tässäkin kunnon bloggari... Takaraivoon kuitenkin syntyi ajatus omasta taulusta. Siinä voisi olla tämä sama teksti ja samantyylistä kuvitustakin. Ehkä ristipistotyön aika on seuraavaksi, kunhan saan ompelutyön alta pois.
Puolessa välissä viikkoa matka jatkui junalla Lontooseen, jossa kävin muutamassa lankataivaassa. Jostain syystä kaikki lankaputiikit, jotka löysin nopealla googlettelulla sijaitsi jossain hevonkuusessa, joten päädyin ratsaamaan vain parin tavaratalon lankaosastot. Ensin piipahdin Libertyllä (kävin siellä muuten ekaa kertaa ikinä, mikä on harvinaista tälläiselle Lontoossa luuhaajalle!). Liberty itsessään on mielestäni vähän outo paikka. Se on siis ikivanha tudor talo, joka on tavaratalo. Vanhaa puuta niin lattiassa kuin katossakin, puitteet on enemmän kuin kunnossa! Tavarat siellä on vähän "randomeja", ei mitään massatavaraa, vaan uniikkia, vintagea, historiaa, outoja juttuja. Huonekaluosastolta olisin kyllä voinut raahata vaikka mitä mukanani. Tuskin edes Finnair olisi tykännyt niistä ylikiloista.. Noo, sitten kun asun rikkaan muusikko-mieheni kanssa Chelseassa tai Primrose Hillillä, niin voin sisustaa Libertyn antimilla. Anyways, nyt katosi pointti tästä jutusta. Pointti oli tietty se ihana kangas/habadashery/lankaosasto. Oli kuulkaa sellasta taideprinttiä rullilla siinä seinän verran rivissä että... Käsityökirjoja oli myös pitkät rivit, mulla on niihin joku fiksaatio. Niissä kuvissa kaikki on aina niin siistä ja seesteistä, mikään ei mene pieleen, kertaakaan ei tarvii purkaa ja kaikki hymyilee. Kivoja kirjoja, mutten voi ostaa uusia ennenkuin toteutan jotain vanhoista kirjoista. Lisäksi Libertyllä oli kaikkea ihanaa pikkukrääsää ja ompelutarvikkeita. Siis en varsinaisesti tarvitse uutta mittanauhaa, mutku tää on niin söpösti pakattu ja ja ja.. En kuitenkaan ostunut kuin luksussuklaata alakerrasta.
Kävin vielä John Lewisillä käsityöosastolla, ja se olikin jo sitten tutumpi paikka. Tai Liverpoolin John Lewis on tuttu, mutta samaltahan ne kaikki näyttää. Sieltäkin löytyy kankaita, lankoja ja härpäkkeitä. Täälläkin oli ihania ristipistotyö paketteja. Kuvat vaihteli perus maisema/kukka-asetelma-linjalta aina Britannian kunikaallisiin ja Nalle Puheihin (Angry Birdsiä ei kai vielä ollut?). Harmittaa vietävästi etten aikanaan ostanut Will&Kate aiheista pakettia. Se olis ollu kiva.
Jotain tuli myös tehtyä matkan aikana, siitä ehkä lisää seuraavalla kerralla.
Vaikka aurinko paisto, oli silti tosi kylmä! Pipo oli päässä monena päivänä, mutta Converseilla pärjäs kyllä! |
Libertyn langat |
Libertyllä oli myös aikas siistit hissit. Olin kunnon kaupunkilomalainen, reppu selkään ja Niket jalkaan! |
Käytiin myös Afternoon tealla. Oli pieni pettymys. |
torstai 31. tammikuuta 2013
Joululahjoja
Onko jo liian myöhäistä esitellä joululahjojaan? Toivottavasti ei. Alkuvuosi on ollut sellaista haipakkaa, että en ole ehtinyt vielä lukemaan yhtäkään näistä lahjaksi saamistani kirjoista. Selasin kaikki kuitenkin heti aattoyönä läpi, ja hyviltähän nuo vaikuttavat. Kirjasaldo oli siis mittava, Outi Pyyn Trashion!, Ingalill Johansson&Ewa K Andersonin Luonnonkauniit neuleet ja Tammen kustantama Style muotiblogikirja.
Trashion varmaan on jo kaikille tuttu. Itse vähän petyin, koska en oikeen löytänyt sieltä oman tuntuista projektia (paitsi tietty se ihana Union Jack-villatakki!). Ehkä se johtuu projekteihin valituista väreistä ja materiaaleista. Esim. ne huivi-sortsit voisin tehdä myös itselleni jostain eri kuvioisesta huivista. Mutta ehkä se onkin osa tämän kirjan ideaa, inspiroida lukijaa tekemään omia sovelluksiaan, tuunausta, trashonia. Oma tyylini on vaan niin kaukana fashionistä, että.. Ohjeet kuitenkin näyttää hyviltä, eiköhän niitä pysty seuraamaan.
Vähimmälle selaukselle jäi tämä Style kirja. Kirjassa siis on vinkkejä muotibloggaajilta ympäri maailman (sisko sanoi löytäneensä myös jonkun suomalaisen, itse en ole bongannut vielä). Löytyy paaaljon erilaisia asukuvia, tyyli-inspiraatioita ja "bändipaita x3" tyylisiä sivuja. Parasta on kuitenkin sivut, joille on koottu tietyistä vaatteista eri tyylejä/variaatioita. Esim. tällä juhlamekko sivulla löytyy varmaan kaikki mahdolliset mallit. Meillä oli pukuompelijan oppikirjoissa vastaavanlaisia koonteja ja minusta ne on hyödyllisiä. Ainakin voi joskus päteä vaate faktoilla ;D.
Luonnonkauniissa neuleissa on niin skandinaavi tunnelma että menee jo melkein yli! Neuleita löytyy laidasta laitaan, sekä asusteita että vaatteita. Kyllä tästäkin vielä jotain syntyy, kunhan vaan ensin päätän minkä mallin teen. Voi olla että vaihdan myös väriä johonkin muuhun. Nättejä kuvia nyt joka tapauksessa.
Sain lahjaksi myös jotain itsetehtyä. Äiti oli virkannut kaikille kolmelle tytölle omat korit, mä sain sinisen. Tää on ilmeisesti ontelokuteesta virkattu, ohjeesta ei tietty hajuakaan kun en itse ole tehnyt. Nyt pitäis vaan raivata paikka tälle jostain. Tällä hetkellä se makaa sohvan reunalla täytteenään erilaista sälää jalkarasvoista alkaen. Jonain päivänä minusta tulee yhtä siisti ja seesteinen ihminen, kuin niistä skandinaavisista neulemalleista. Yeah right.
Trashion varmaan on jo kaikille tuttu. Itse vähän petyin, koska en oikeen löytänyt sieltä oman tuntuista projektia (paitsi tietty se ihana Union Jack-villatakki!). Ehkä se johtuu projekteihin valituista väreistä ja materiaaleista. Esim. ne huivi-sortsit voisin tehdä myös itselleni jostain eri kuvioisesta huivista. Mutta ehkä se onkin osa tämän kirjan ideaa, inspiroida lukijaa tekemään omia sovelluksiaan, tuunausta, trashonia. Oma tyylini on vaan niin kaukana fashionistä, että.. Ohjeet kuitenkin näyttää hyviltä, eiköhän niitä pysty seuraamaan.
Vähimmälle selaukselle jäi tämä Style kirja. Kirjassa siis on vinkkejä muotibloggaajilta ympäri maailman (sisko sanoi löytäneensä myös jonkun suomalaisen, itse en ole bongannut vielä). Löytyy paaaljon erilaisia asukuvia, tyyli-inspiraatioita ja "bändipaita x3" tyylisiä sivuja. Parasta on kuitenkin sivut, joille on koottu tietyistä vaatteista eri tyylejä/variaatioita. Esim. tällä juhlamekko sivulla löytyy varmaan kaikki mahdolliset mallit. Meillä oli pukuompelijan oppikirjoissa vastaavanlaisia koonteja ja minusta ne on hyödyllisiä. Ainakin voi joskus päteä vaate faktoilla ;D.
Luonnonkauniissa neuleissa on niin skandinaavi tunnelma että menee jo melkein yli! Neuleita löytyy laidasta laitaan, sekä asusteita että vaatteita. Kyllä tästäkin vielä jotain syntyy, kunhan vaan ensin päätän minkä mallin teen. Voi olla että vaihdan myös väriä johonkin muuhun. Nättejä kuvia nyt joka tapauksessa.
Sain lahjaksi myös jotain itsetehtyä. Äiti oli virkannut kaikille kolmelle tytölle omat korit, mä sain sinisen. Tää on ilmeisesti ontelokuteesta virkattu, ohjeesta ei tietty hajuakaan kun en itse ole tehnyt. Nyt pitäis vaan raivata paikka tälle jostain. Tällä hetkellä se makaa sohvan reunalla täytteenään erilaista sälää jalkarasvoista alkaen. Jonain päivänä minusta tulee yhtä siisti ja seesteinen ihminen, kuin niistä skandinaavisista neulemalleista. Yeah right.
keskiviikko 30. tammikuuta 2013
Bunting
Englannissa asuessani host-äitini ompeli ja myi ihania, kustomoituja buntingeja. Hän kirjoitti niihin saajan nimen tai jonkin muun sanan ja laitto aplikoidut kuvat päihin. Röyhkeästi varastin hänen ideansa ja tein itsellenikin yhden buntingin. Siinä kun vuoden verran seurasi sivusta niiden valmistusta, ei tarvinnut paljon miettiä kun itse aloitti tekemään.
Olen käynyt muutamissa tilaisuuksissa myymässä omia tuotteitani, ja kaipasin myyntipöytään jotain persoonallista koristetta. Yleensä käytössä on pöytäliina, mutta ajattelin että voisin laittaa vielä buntingin lisäksi. Päätin että kirjoitan siihen "handmade", se sopi moneen eri tekniikkaan eikä sido minua mihinkään tiettyyn (vrt. Iidan virkkaukset). Laitoin vielä päihin kruunut, koska niistä on tullut jotenkin mun "tavaramerkit" (löytyy yhdessä muodossa myös tatuointina).
Ohje on helppo. Leikkaat kankaasta sopivan kokoisia kolmioita, haluamasi kirjaimet tai kuviot ja applikoit ne kiinni kolmioon. Sen jälkeen oikeat puolet vastakkain ompelet kolmiot yhteen ja yhdistät kaikki valmiit kolmiot toisiinsa vinonauhalla. Voit käyttää liimakangasta kirjaintenkiinnitykseen (tulee siistimpää ja kirjaimet pysyy paremmin paikallaan), minä olin liian laiska siihen. Myös oikeinkirjoitukseen kannattaa kiinnittää huomiota, ettei vahingossa ompele kirjaimia vääriin kohtiin.
Tälläistä tällä kertaa. Ompelu on taas alkanut kiinnostaa pitkän neulomiskauden jälkeen. Tai on mulla neulontatyökin vielä kesken, mutta yli puolen välin jo! Kevääksi haaveilen muutamasta uudesta paidasta ja ehkä jakusta. Muistaakseni Modassa oli yksi varteenotettava malli. Taidankin siirtyä selaamaan lehtiä...
Olen käynyt muutamissa tilaisuuksissa myymässä omia tuotteitani, ja kaipasin myyntipöytään jotain persoonallista koristetta. Yleensä käytössä on pöytäliina, mutta ajattelin että voisin laittaa vielä buntingin lisäksi. Päätin että kirjoitan siihen "handmade", se sopi moneen eri tekniikkaan eikä sido minua mihinkään tiettyyn (vrt. Iidan virkkaukset). Laitoin vielä päihin kruunut, koska niistä on tullut jotenkin mun "tavaramerkit" (löytyy yhdessä muodossa myös tatuointina).
Ohje on helppo. Leikkaat kankaasta sopivan kokoisia kolmioita, haluamasi kirjaimet tai kuviot ja applikoit ne kiinni kolmioon. Sen jälkeen oikeat puolet vastakkain ompelet kolmiot yhteen ja yhdistät kaikki valmiit kolmiot toisiinsa vinonauhalla. Voit käyttää liimakangasta kirjaintenkiinnitykseen (tulee siistimpää ja kirjaimet pysyy paremmin paikallaan), minä olin liian laiska siihen. Myös oikeinkirjoitukseen kannattaa kiinnittää huomiota, ettei vahingossa ompele kirjaimia vääriin kohtiin.
Tälläistä tällä kertaa. Ompelu on taas alkanut kiinnostaa pitkän neulomiskauden jälkeen. Tai on mulla neulontatyökin vielä kesken, mutta yli puolen välin jo! Kevääksi haaveilen muutamasta uudesta paidasta ja ehkä jakusta. Muistaakseni Modassa oli yksi varteenotettava malli. Taidankin siirtyä selaamaan lehtiä...
tiistai 15. tammikuuta 2013
Piparipipo
Historiallisesti en ollut tänä talvena vielä tehnyt itselleni uutta pipoa/huivia/tumppuja. Ostin kyllä pipon ja kauan himoitsemani Mulberryn klassikko-ruutuhuivin, joka saattaa vaikuttaa siihen, etten tuntunut tarvitsevan uusia. Nyt kuitenkin tuli mieleen uusien neulominen (tylsyys saattoi vaikuttaa asiaan).
Neuletakkia neuloessa ihastuin siihen Dropsin Big Merinoon, että päätin käyttää jämälankaa myös pipoon. Sattumalta törmäsin myös tähän ohjeeseen ja siitä tulikin sitten mun pipon ohje. Kaulahuivia varten halusin samaa lankaa mustana, ja siitä sain sitten väritkin tähän pipoon.
Joko ohjeissa oli virhe tai sitten oon vaan kempo, enkä osaa lukea niitä, mutta mun piparireunus ei oo ihan täydellinen... Tosin neuloin kyllä suuremmalla silmukkamäärällä, koska käytin eri lankaa, se luultavasti aiheutti tämän virheen. No asia ei kuitenkaan häiritse mua niin että purkaisin työn ja tekisin uudelleen. Ja että oli kivaa tehdä pitkästä aikaa tupsu! Joskus ala-asteella varmaan oon viimeksi tehnyt, onneksi se nyt kuitenkin onnistui hienosti.
Nyt on puikoilla uusi kaulaliina. En oo vielä päättänyt tuleeko siitä tuubihuivi vai jätänkö sen ihan perinteiseksi malliksi. We'll see.
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Hei
Long time no see. Hän palaa bloginsa ääreen. Vihdoin on aikaa taas postata, jei! Muutama käsityö on valmistunutkin tässä välissä ja jos niitä nyt kerkeis esittelemään.
Ennen joulua oli tosiaan ne Tuomaan markkinat, joissa oltiin siis myymässä. Äitin kanssa olin liikkeellä ja koko päivä meni kyllä niin putkeen! Edes yksi tukehtumis/yskäkohtaus ei päivää pilannu. Ihmisiä oli liikkeellä ihan hirmuisesti ja onneksi ne ostikin jotain ;). Ja vaikka ollaan oltu siellä ennenkin myymässä, tuli taas opittua jotain uutta ja hyödyllistä. Otin puhelimella pari kuvaa pyödästä, oli meinaan aikas täynnä meidän pikku pöytä. Kiitos siis kaikille asiakkaille, ehkä joku teistä lukee tämän.
Monsteripöksyt ovat myös valmistuneet. Odotan niistä vaan kuvia in action, kunhan saan ne niin esittelen täällä. Sen lisäksi oon tehny lisää pöllöjä, rusetti-ponnareita, pipon.. Mitä näitä nyt on. Tein myös bambutiskirättejä ja pannulapun joululahjoiksi, mutta koska olen a) loistava bloggaaja ja b) aina myöhässä paketoinnin kanssa en ehtinyt kuvata niitä (paketointihan tapahtui aattoaamuna...). Harmittaa, koska niistä tuli oikeesti tosi hienoja :(
Anyways, mä päivittelen vähän Etsyäni ja jatkan tän parissa myöhemmin.
Ennen joulua oli tosiaan ne Tuomaan markkinat, joissa oltiin siis myymässä. Äitin kanssa olin liikkeellä ja koko päivä meni kyllä niin putkeen! Edes yksi tukehtumis/yskäkohtaus ei päivää pilannu. Ihmisiä oli liikkeellä ihan hirmuisesti ja onneksi ne ostikin jotain ;). Ja vaikka ollaan oltu siellä ennenkin myymässä, tuli taas opittua jotain uutta ja hyödyllistä. Otin puhelimella pari kuvaa pyödästä, oli meinaan aikas täynnä meidän pikku pöytä. Kiitos siis kaikille asiakkaille, ehkä joku teistä lukee tämän.
Monsteripöksyt ovat myös valmistuneet. Odotan niistä vaan kuvia in action, kunhan saan ne niin esittelen täällä. Sen lisäksi oon tehny lisää pöllöjä, rusetti-ponnareita, pipon.. Mitä näitä nyt on. Tein myös bambutiskirättejä ja pannulapun joululahjoiksi, mutta koska olen a) loistava bloggaaja ja b) aina myöhässä paketoinnin kanssa en ehtinyt kuvata niitä (paketointihan tapahtui aattoaamuna...). Harmittaa, koska niistä tuli oikeesti tosi hienoja :(
Anyways, mä päivittelen vähän Etsyäni ja jatkan tän parissa myöhemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)