Datura hack

Yhden Daturan olen jo tehnyt, ja inspistä oli toiseen. Harkitsin, jos olisin tehnyt kauluksellisen version, mutta samaan aikaan oli himo kirjoa. Löysin pari sashiko kuvaa ja se oli menoa sitten. Harjoittelin kuvioita ensin paperille piirtämällä, ja hyvä niin. Ekat yritykset ei menny ihan nappiin, parempi se kai on testailla ennen neulaan tarttumista.

Topin kaavaan tein pieniä sovitusmuutoksia, jotka tuli esille edellisellä kerralla. Niiden lisäksi jätin takaa pois nappilistan ja jätin kaula aukosta kuviot pois. Loppujen lopuksi ollaankin jo aika kaukana alkuperäisestä Daturasta. Miehustat tulee tässä mallissa kaksinkertaisina. Etukappaleeseen lisäsin vielä tukikangasta, kai se pysyy nyt kirjailuineen vähän paremmin kasassa. Kangas on Eurokankaan palaosastolta pellavalaatikosta. Jotain sekoitetta se kuitenkin on, koska kankaassa on vähän joustoa.

Kirjoin ensin vaakasuuntaan menevät langat, ja sitten keskeltä edestä lähtien pystysuorat. Näin sain kuviot edes jotenkin oikeaan kohtaan.

Aloitin kirjailulla. En piirtänyt apuviivoja tms. vaan käytin kankaan raitoja apuna. Kuviot ei todellakaan ole suoria, niin vapaalla kädellä ne on tehty. Säilyypähän käsityön leima. Muistan, että katselin Harry Potter leffoja samalla kun kirjoin. Parin leffan verran meni siis aikaa. Lanka oli taas mummon aarteita. Kaappasin perinnöksi itselleni peltirasiallisen mummon kirjontalankoja. Siellä oli ihan perus muliinilankoja, mutta myös ikivanhoja puisia lankapuolia. En osaa sanoa oliko osassa vielä alkuperäiset langatkin, mutta osaan oli mummo selvästi kierittänyt uutta lankaa säilytykseen. Onneksi tätä kirkkaansinistä löytyi tarpeeksi! Loppu ompelu olikin sitten suhteellisen selvää kauraa. Helmassa käytin vinonauhaa, koska tykkään sen jättämästä jäljestä.

Aurinko vähän häikäisi...

Toppi on ihanan kevyt, mutta pysyy kuitenkin päällä jämäkän miehustan takia. Täydellinen kesätoppi siis! Käy tämä myös neuleen kanssa, on meinaan toppi päässyt vierailemaan jo Moskovassa ja päiväkodin kevätjuhlassakin!

Where it begins

Joku ompelukärpänen on päässyt puraisemaan... Taitaa olla se joka keväinen, etelänlomiltaan palaava laji, jolta en välttynyt tänäkään vuonna. Pitäis kai vaan pysyä neljän seinän sisällä tartunnan pelossa. Pinterest ja blogit on siis selattu läpi ja Eurokankaassa käyty. Ennen kuin uudet kankaat pääsi framille, piti kuitenkin tehdä varaston tyhjennystä.

Viime kesältä käyttämättä jäi pätkä ihanaa Inkaraita- kangasta. Kangas on puuvilla stretchiä ja niin vinoa kuin voi olla. Tämä korostuu tietenkin raidallisessa kankaassa. Hetken jos toisenkin taistelin lankasuoran ja suorien raitojen kanssa, mutta luovutin. Ei ne kuitenkaan mätsää. Onneksi kuosi on aikamoista värioksennusta, että ehkä siitä ei ihan heti paista silmään, ettei raitoja ole kohdistettu?

Haaveissa oli vyötäröltä tiukka ja hieman levenevä malli, taskut plussaa. Blogeissa tuli vastaan Liesl& Co Everyday skirt joka vaikutti oikein hyvältä. Ensin ajattelin kaavoittavani hameen itse, mutta kun kaavan ostoa suositeltiin useammassa blogissa, päätin vinguttaa visaa ja säästyä harmailta hiuksilta. Se oli varmasti oikea päätös, koska kaava oli just eikä melkein hyvä! Ainoa muutos jonka tein, oli helman lyhennys. Ohjeissa neuvottiin tekemään kokoa pienempi hame jos haluaa sen luonnolliselle vyötärölle, muuten hameen on tarkoitus olla jossain navan seutuvilla. Näin tein ja hyvä tuli. Taskut on just oikeassa kohdassa ja sopivan kokoiset. Taakse tulevan kuminauhakujan kokoaminen oli uutta minulle, mutta tykkäsin tekniikasta. Ja kun hame näyttää nurjaltakin noin hienolta, voidaan kai sanoa että on onnistuttu? Hameen pariksi valkoinen t-paita tai vielä suunnitelmissa oleva crop top. Mustakin menee toki ja vaikka sukkiksetkin. Lähtökohtaisesti kuitenkin tässä on ensi kesän luottohamonen.

Ompelun ohessa olen kuunnellut pitkästä aikaa radiota. Vaikka ihan kaikki ei ole paremmin tällä kyseisellä saarella, niin radiota nuo osaavat ainakin Briteissä tehdä! BBC Radio 1 on pauhannut ja muistin taas miksi sitä tykkään kuunnella. Ei pelkästään se kieli, mutta myös biisien paljous ja niiden laatu! Ei kuulu cheekit ja stigit mun radiostani! Sen sijaan oon fiilistellyt ihan täysillä James Baytä, SOAKia ja Jess Glynneä. Jokohan tuli tarpeeksi pitkä ja sekava postaus? Tärkeimmät pointit: loistava uusi hame ja ihana BBC radio 1 <3

Kiven sisässä

Tässä oli yks pikku projekti, joka imi lähestulkoon kaiken irti lähtevän ajan elämästä parin kuukauden ajan. Kotikaupungissani esitettiin musikaalinäytelmä, joka sijoittui osittain vankilamiljööseen. Minä pääsin mukaan puvustukseen, ja vietin siis pitkään ompelukoneen ääressä työstäen harmaata liituraitakangasta. Sain kaavoittaa, sarjoa ja leikata vankien takit, hameet ja housut, tämän lisäksi ompelinkin niistä puolet. Järki meinasi lähteä jossain vaiheessa, onneksi oli kaksi muutakin ompelijaa. Kaikkea muutakin pientä ommeltiin näytelmää varten eli tekemistä oli. Yhdenkin villin perjantai illan vietin ommellen Jeesuksen paitaa...

Nätelmässä oli isossa roolissa neulonta, ja erityisesti villasukat.

Jeesuksen look oli mahtava! Tuunatut hippifarkut, peacemerkkejä ja pellavatunika

Ensi-illasta, tuotanto kumartamassa

Oma ompelukone sanoi sopimuksensa irti tietenkin kesken suurimman kiireen, onneksi löytyi varakone hätiin. Nyt täytyis vaan kärrätä oma bebe huoltoon. Sillä ei kuitenkaan ole kiire, koska tää proggis varmisti sen etten ihan hetkeen ompele koneella mitään... Nyt on taas neulonnan ja muun vuoro. Speaking of, jatkankin tässä yhden huiviohjeen metsästystä. Mikä siinä on että kun törmää johonkin kivaan, ei vaan näe järkeväksi pinnata tai favorittaa sitä? "Mulla on jo sata vastaavaa, ei tää nyt niin erikoinen oo". My ass, en oo muuta ajatellukkaan pariin päivään kuin sitä huiviressua joka jossain bittiavaruudessa odottaa minua. Ehkä hän kuulee kutsuhuutoni ja löydämme toisemme, me sovittais hyvin yhteen.
//EDIT Se löytyi! Kiitos revelry recently viewed, Trysthän se oli!

Datura

Kesä on tosiaan kulunut erilaisten ompelujuttujen parissa, jotkut onnistuneet paremmin kuin toiset... Tämäkin toppi valmistui jo kesäkuun alussa, napit vain puuttui. Koska olen joskus aikamoisen aikaansaamaton mato, niissä napeissa sitten kestikin kuukauden verran. Siitäkin huolimatta että useana aamuna katselin kaapissa jo roikkuvaa toppia kaihoisasti, "tuon haluaisin pukea juuri tänään".

don't ask...

Toista paitaprojektia varten metsästin pikkukaupungistani helmiäisiä neppareita, eikä niitä tietenkään löytynyt mistään. Pakkomielle kun oli, niin eikun Ebayhin vaan. Sieltä nepparit löytyi ja samalla keksin että ehkä sen topin selkään voisi laittaakin nepparit! Käynti vanhemmilla ja iskän työkaluilla ja toppi on käyttövalmis!

Toppi on siis nimeltään Datura, ja kaava on ihanan Deer and Doen valikoimasta. Kaavaan kuuluu kaksi versioita topista, ja tein nyt ensin tämän aukollisen. Kankaat ja suunnitelmat kyllä löytyy tuohon toiseenkin... Tässä versiossa käytin palalaarista löytynyttä vaaleaa pellavaa. Livenä se on jotenkin likaisen valkoinen, vaikka sitten toisessa valossa onkin ihan puhtaan valkoinen. Outoa. Ohjeet löytyy englanniksi ja ranskaksi, ja koska vasta yhden ranskan kurssin käyneenä ranskani ei ole ihan vielä natiivitasolla, luin ohjeet englanniksi. Ohjeet oli hyvät ja simppelit. Ainoastaan vuoritetun yläosan olkainten ompelu oli haastavaa, mutta siihen olisi varmaan auttanut se ohjeiden luku eikä vaan ulkomuistista "kai se jotenkin näin meni?". Eli olat on ommeltu vastoin ohjeita, hyvältähän nuo kuitenkin näyttävät.

Seuraavaan versioon teen joitain sovitusmuutoksia (tällä kertaa olin liian laiska tekemään sovitusversiota), noin ylipäänsä kaava tuntuu kuitenkin sopivan minulle. Kaavassa on ehkä hitusen liikaa pituutta yläosassa, niin kyllä kaikissa valmisvaatteissakin minulla.

Muutakin pientä on valmistunut ja sain jopa aikaiseksi kuvauttaa niitä. Kun vielä saisi kirjoitettua postaukset niistä.

Flower power!

Nyt oon innoissani! Kerrankin jotkin ompelu-jumalat oli puolellani, ja ompelut onnistu just niinku piti. Tein vetskarihalkion ulkomuistista/luntaten toisista housuista, ENKÄ PURKANU KERTAAKAAN! Eurokankaan aleista nappasin siis heräteostoksena kukallista strech housukangasta hieman epäillen. Kukkahousuja olen himoinnut jo pitkään, sopivia löytämättä. Sopiva kangas sitten kuitenkin löytyi, mutta en uskonut että siitä saisi näin ihanat housut aikaiseksi.

Kyllä kelpas kuviakin ottaa tollasessa auringonpaisteessa!

Malli on ihan basic pillifarkku farkkumaisilla yksityiskohdilla. Löysin vielä varastosta yhden niitin, jonka laitoin taskuun. Näähän näyttää ihan kaupasta ostetuilta! Tänään puin housut turvallisesti valkoisen t-paidan kanssa, mutta näyttivät yllättävän hyviltä myös sini-valko-raidallisen paidan kanssa. Sepäs vasta olisikin tässä jokseenkin tylsässä tyylissäni, jos yhdistäisin kahta kuosia. Todellisuudessa näitä käytän varmasti valkoisten ja tummansinisten yläosien kanssa. Onhan itse housutkin aika hurja ilmestys.

Seuraava projektikin on jo kaavojen piirto vaiheessa eli kesän garderoobi valmistuu ihan ajallaan!

DIY Bento Bag

Vappuaattona pomoni sanoi, että "Iida sulla on kyllä niin paljon ylityötunteja, että pidäpä perjantai vapaata.". No ookoo, voin mä pitääkin. Tämän yllättäen saadun vapaan kunniaksi lähdettiin sompailemaan akselille Ikea-Jumbo-Varisto ja visaa vingutettiin. Ikeasta sain vihdoin ostettua vaa'an, jolla saan punnittua lankoja. Jei! Varistossa suunnattiin ensin Sinellille, josta nappasin mukaan meidän eskarilaisille kangaskasseja äitienpäivää varten ja itselleni Fimo-massaa testiin. Oon Pinterstissä pinnaillut muutamankin Fimo-korun kuvan ja aattelin kokeilla josko niitä osaisi vääntää itsekin. Mukava vapaapäivä oli kivaa lopettaa Eurokankaaseen, jossa oli vielä kaikki kankaat -20%. Perfect! Tein siis vähän tuhoja, vähemmän kuin oletin. Pari palaa pellavaa tarttui mukaan kesää ajatellen ja sitten jotain hieman extempore. Nappasin mukaan housujen verran kukallista kangasta. Katsotaan nyt mihin sen kanssa vielä päädyn.

Käsityöpuuvillojen korista nappasin tätä harmaata chevron-kangasta. Tarvitsin jonkinlaisen pussukan neuletöiden kuljetukseen, ja päädyin tekemään hauskanoloisen bento bagin. Ohje oli helppo, kaksi kolmiota ommellaan yhteen ja lisätään sivusaumat. Ohjeessa käytettiin pussisaumoja ja reunat piti päärmätä. Ensi kerralla taidan vuorittaa kolmiot, säästyypähän ainakin päärmäämiseltä! Tämä oli kuitenkin tosi kiva ja nopea projekti. Lauantaina ehdin tämän ommella ja katsoa lätkämatsinkin. Koko olisi voinut olla isompi, tän kokoinen tästä nyt kuitenkin tuli. Kyllä sinne sukkaprojekti tai muu pienempi juttu mahtuu.

Pussin suun voi sulkea solmimalla. Samalla solmusta tulee sopiva kantokahva.

Kova neulomisvaihe alkaa vähän hiipua kevään ja kesän tieltä ja tilalle tulee kaikenlaiset muut askartelujutut ja ompelu. Kesäkuun alussa työkuviotkin liittyy vahvasti askarteluun, sillä vedän lasten kädentaitopajaa viikon verran. Sitä silmällä pitäen teen kokeiluja ja mallikappaleita eri tekniikoilla, ja kai niitä tännekin voisi lisätä. Nyt kuitenkin uusimman neuleen hihojen kiinnitys puuhiin!

Ruusuja, ruusuja!

Elämääni sulostutti muutama kuukausi sitten muutto. Muuton myötä kävi ilmi että saisin asuntoon aikaiseksi myös pienen käsityökulmauksen (jos sitä nyt siksi voi kutsua). Ja tuumasta toimeen! Käännyin helpolle tielle ja suuntasin Ikeaan pöydän etsintään. Kiva olisi ollut myös joku tummempi puinen pöytä, ehkä laatikoilla. Mutta päädyin siis ostamaan Ikeasta pöytälevyn ja jalat. Tykkään noista jaloista kyllä tosi paljon!

Silityslautani oli nähnyt jo parempiakin päiviä (kröhöm…), joten oli aika päivittää sitä hieman. Ei se siis ihan noin kamalassa kunnossa ollut, siinä oli sellainen siniraidallinen päälys, mutta se oli kuvanottohetkellä kaavana. Eurokankaasta ei löytynyt sopivan sävyistä sinistä kangasta, mutta iskin silmäni tähän ruusukuosiin. Sopivan neutraali, mutta kuviollinen. Ei kyllä mätsää jalkoihin, muttei sitä kai aina kaikkea voi saada.

Before

Työpöydältä löytyykin sitten ompelukone ja saumuri. Näitä olisi kova himo käyttää useamminkin. Nyt kun ovat noin sopivasti esillä, niin luulisi onnistuvan. Ompeluboardi Pinterestissä kasvaa koko ajan, enää aika ja Eurokangas ovat toteuttamisen esteenä. Kynät ja pikkutavarat asuvat papupurkissa (beans on toast on brittiläisen keittiön suurin kulinaristinen saavutus. SO GOOD!)  ja seinälle teippasin pari kuvaa Lontoosta. Ne on itseasiassa vanhasta seinäkalenterista, joka on koottu ihanan London Happens blogin kuvista. Kehyksiin tulostin Pinterestistä löytyneen lausahduksen joka kyllä kuvaa omaa mentaliteettiani, makers gonna make. Aina pitää olla jotain tekeillä.

Bunting

Englannissa asuessani host-äitini ompeli ja myi ihania, kustomoituja buntingeja. Hän kirjoitti niihin saajan nimen tai jonkin muun sanan ja laitto aplikoidut kuvat päihin. Röyhkeästi varastin hänen ideansa ja tein itsellenikin yhden buntingin. Siinä kun vuoden verran seurasi sivusta niiden valmistusta, ei tarvinnut paljon miettiä kun itse aloitti tekemään.

Olen käynyt muutamissa tilaisuuksissa myymässä omia tuotteitani, ja kaipasin myyntipöytään jotain persoonallista koristetta. Yleensä käytössä on pöytäliina, mutta ajattelin että voisin laittaa vielä buntingin lisäksi. Päätin että kirjoitan siihen "handmade", se sopi moneen eri tekniikkaan eikä sido minua mihinkään tiettyyn (vrt. Iidan virkkaukset). Laitoin vielä päihin kruunut, koska niistä on tullut jotenkin mun "tavaramerkit" (löytyy yhdessä muodossa myös tatuointina).

Ohje on helppo. Leikkaat kankaasta sopivan kokoisia kolmioita, haluamasi kirjaimet tai kuviot ja applikoit ne kiinni kolmioon. Sen jälkeen oikeat puolet vastakkain ompelet kolmiot yhteen ja yhdistät kaikki valmiit kolmiot toisiinsa vinonauhalla. Voit käyttää liimakangasta kirjaintenkiinnitykseen (tulee siistimpää ja kirjaimet pysyy paremmin paikallaan), minä olin liian laiska siihen. Myös oikeinkirjoitukseen kannattaa kiinnittää huomiota, ettei vahingossa ompele kirjaimia vääriin kohtiin.

Tälläistä tällä kertaa. Ompelu on taas alkanut kiinnostaa pitkän neulomiskauden jälkeen. Tai on mulla neulontatyökin vielä kesken, mutta yli puolen välin jo! Kevääksi haaveilen muutamasta uudesta paidasta ja ehkä jakusta. Muistaakseni Modassa oli yksi varteenotettava malli. Taidankin siirtyä selaamaan lehtiä...

Kleinbus-tunika

Kaiken tämän neulomisen ja virkkauksen keskellä päätin ommella sen pellavatunikan mistä sain inspiraation sieltä -ylläri ylläri- käsityömessuilta. Tämä projekti taitaa olla viimeinen sieltä saatu idea. Kai. Who knows?

Mä pidän tummansinisestä väristä tosi paljon. Niin paljon että suurin osa mun vaatekaapista on sinistä. Joten totta kai tunikastakin tuli sininen. Toinen fiksaationi on Volkswagen Kleinbussit. Mielessäni nään kuinka kruisailen vielä joku päivä sellaisella vanhalla bussilla, jossa on hippikukkasia kyljessä. Käytännöllisesti katsoen ymmärrän että näin tuskin ikinä tulee tapahtumaan. But a girls gotta have her dreams, right? No kun mietin printtiä tunikaa varten, muistin vuosia sitten tekemäni "leimasimen" Kleinbussin kuvalla. Kaivoin sen esiin ja tein (onneksi) testipainannan. Ei toiminut. Väri ei tarttunut kunnolla pellavaan. Syytä en tiedä, mutta ei vaan onnistunut. Näppäränä tyttönä sitten tein kontaktimuovista sabluunan ja töpöttelin kuvion sillä. 

Tälläinen oli mun leimasin.

Ja tällästä jälkeä sillä sai aikaan. Peittävän värin sai aikaan maalaamalla päälle.

Itse tunika on yksinkertaista mallia. Ei muotolaskoksia, en edes ommellut rintalaskoksia vaan jätin ne aukinaisiksi. Helmaan tein leveän käänteen, koska olen jotenkin tykästynyt niihin viime aikoina. Kaula-aukko ja hihat on käännetty muotokaitaleella ja tikattu päältä. Tunika on kaavoitettu niin, että sen kanssa kuuluu pitää pitkähihaista alla. Tähän mennessä olen pitänyt mustaa paitaa, mutta pitää kokeilla myös valkoista tai vaikka jotain kuviollista trikoopaitaa.

Jälleen kerran olen tyytyväinen lopputulokseen, ja saihan tämä jo töissä kehujakin. Taskut olisi vielä kiva lisä. Ehkä joskus hermostun taskuttomuuteen ja teen taskut.

Nyt olisi vielä loppurutistus joulumarkkinoiden osalta. Lähinnä viimeistelyä, päättelyä, silitystä ja vastaavaa. Puuduttavaa, mutta menee tässä telkkaria katsellessa. Ja sata pikkujuttua jotka pitää vielä tehdä/hankkia/muistaa ottaa mukaan lauantaina. Ehkä tämä tästä helpottaa.

Niitti-paita

Selailin muutama viikko sitten (vai kuukausi?) H&Mn kuvastoa ja iskin silmäni muutamaankin paitaan jossa oli taas se Peter Pan kaulus ja koristeena niittejä tai paljetteja. Lisäksi ihastuin yllättäen viininpunaiseen väriin. No ajatus muhi päässä ja tilasinkin Ebaystä pyöreitä niittejä. Kangaskauppaan lähdin mielessäni viininpunainen college (harkitsin myös sifonkia, mutta päädyin siihen että college on mukavampi päällä.). Yllättäen Eurokangas petti taas odotukseni, eikä viininpunaista collegea ollut. Otin sitten kermanvalkoista collegea, tykkään tästäkin tosi paljon.

Kaavoina käytin omaa peruskaavaani, ja kuosittelin mallin niin, että siihen jäi vain rintalaskokset ja halkio taakse ylös. Halusin siis vähän löysemmän mallin. Eikä collegeen oikein kuulukaan tyköistuva malli. Kauluksen kanssa taistelin hetken, mutta lopulta sain siihen sopivan mallin. Lisäksi vielä muotokaitale ja hihat ja ompelu alkakoon! Käytin saumoihin saumuria ja täytyy sanoa että valmista tuli ihanan nopeasti! Halkioon ompelin vanhan napin ja pätkän collegea sulkusysteemiksi. Kaulukseen laitoin ohutta puuvillakangasta tukikankaaksi (ei ollut silitettävää valkoista tukikangasta varastossa), jotta se ei venyisi niittejä kiinnitettäessä. Kiinnitin niitit ennenkuin ompelin kauluksen kiinni paitaan, koska halusin niittien hakaset piiloon kauluksen sisälle. Kauluksen saumavarat käänsin muotokaitaleen avulla ja laitoin tikkauksen reunaan pitämään kaiken paikoillaan. Lopuksi ompelin vielä helman ja hihansuut kolmipiste siksakilla.

Pidän lopputuloksesta todella paljon ja paitaa olen ehtinyt pitämäänkin jo muutaman kerran (näkee rypyistä..). Tämä oli päällä mm. siellä käsityömessuilla. Niittejä jäi vielä varastoon reilusti, täytyy keksiä niille jotain käyttöä.

Pidin oikeen kunnon photo shootit ja kuvasin samalla vähän muitakin juttuja. Tosi hankala löytää hyvää kuvauspaikkaa jossa riittäisi valoa. Ja nyt on kuitenkin vielä ihan valoisaa. Mites sitten talvella, sitä en tiedä...

Puput

Pääsin vähän aikaa sitten selaamaan Martha Stewartin käsityökirjaa. Kirja vaikutti ihan kivalta, mutta ei mitenkään maailmaa mullistava. Paitsi että tuli taas himo kokeilla sitä japanilaista kirjontatekniikkaa, jossa kirjotaan sinisellä langalla valkoiselle kankaalle. Jonka nimeä en nyt just muista ja olen liian laiska tarkistaakseni kirjasta ;) Mitenköhän Marthalla muuten menee, joko hän on päässyt vankilasta?

No silmään kuitenkin iski tälläisten pupujen ohje. Englannissa ollessa host-äitini tilasi Making-lehteä ja siitä bongasin muutama kuukausi takaperin tämän aivan saman pupu-ohjeen. Siis täysin saman, samat kuvat ja sama ohje sivu. En muista oliko siinä mainittu että tämä on muuten Martha Stewartin ohje vai ei, mutta yllätys oli suuri kun tajusin että mähän olen tehnyt tollasia pupuja! Ompelin Englannissa vielä asuessani host-perheen tytölle ja tulevalle uudelle pienokaiselle "läksiäislahjaksi" puput jämäkankaasta. Samasta siniharmaasta kankaasta olin ommellut itselleni tunikan. Korviin käytin kahta eri kangasta niin siskokset tunnistaa sitten omansa. Lisäsin tähän nyt kuvan vanhasta blogista, kun puput tosiaan hengailee tällä hetkellä West Kirbyssä. Nyt katseltuna mun puput näyttää vähän surkeilta Marthan pupuihin verrattuna, mutta kaipa ne kelpasivat.

Marthan puput

Mun puput

Vaalea jakku

No niin, mulla on tällä hetkellä muutamakin projekti kesken/valmiina, mutta otetaan ekana tänään valmistunut. Lainasin pikkusiskoltani tänä kesänä yhtä jakkua rippijuhliin. Jakku oli muistaakseni Old Navy merkkinen ja ostettu vuosia sitten Jenkeistä. Tykkäsin jakusta tosi paljon, ja piirsinkin siitä kaavat ennenkuin se lähti siskon mukana Lontooseen. Osaan piirtää kaavoja ihan alusta astikin ja omille mitoilleni, no problem, mutta laiskuus iski ja piirsin kaavat suoraan valmiista jakusta. Siinä hommassa kannattaa vaan olla suht tarkka ja mitata ahkerasti, että saa hyvät kaavat.

Kankaaksi valitsin Eurokankaasta beigeä vakosamettia. Kankaassa on vähän joustoa ja kapeat raidat. Alkuperäisessä jakussa kankaana oli perus puuvillatvilliä, jossa oli myöskin vähän joustoa. Valitettavasti ihan tälläistä kangasta ei löytyny Eurokankaasta, mutta vakosamettikin oli hyvä vaihtoehto. Vuoria tähän jakkuun ei tällä kertaa tullut, vaan "huolittelin" saumat vinonauhalla. Vaikka yritin kuinka mitata saumoja ennen ostoksille lähtöä ja lisäsinkin aika reilusti ylimäärästä, nauha loppui kesken. Onneksi varastoista kuitenkin löytyi vastaavaa nauhaa valkoisena, ja käytinkin sitten lopputyöhön valkoista nauhaa. Lisäksi ostin kolme puista nappia.

Hihan kaavasta tuli tosi oudon näköinen, ja jos olisi ollut yhtään enemmän kärsivällisyyttä olisin tehnyt sovitus/harjoitushihan lakanakankaasta. Mutta kuten tavallista, valmista oli saatava nopeasti ja päätin ns. "wing it", katsoa kuinka käy. Ompelin hihan valmiiksi ja aloin neulata sitä istutusta varten ja ongelmiahan siitä seurasi. Hihassa oli aivan liikaa syötöstä, että siitä olisi saanut tavallisen istutetun hihan. Joten hihasta tulikin puhvihiha. Tai sellainen vähän niinku puhvi-hiha. Valmiina hiha istuu muuten ihan hyvin, mutta ei todellakaan täydellisesti. Kelpaa kuitenkin minulle.

Kaulukseen olen sen sijaan oikein tyytyväinen, siitä tuli siisti. Tässä jakussa on Peter Pan-kaulus tai baby-kaulus. Onkohan tälle jotain ihan suomenkielistä nimeä? Meillä koulussa se kulki noilla nimillä. Tätä projektia varten opettelin ihan ohjekirjan kanssa napinläven teon. Ja kuinka helppoa se olikaan! Mulla on ollut tämä kone jo muutaman vuoden, mutta en ole ikinä viitsinyt harjoitella napinläven tekoa, vaan tehnyt ne aina koulussa tai käsin tai tehnyt vaan napittomia vaatteita. No nyt olikin sitten kiva hurautella napinlävet kun se kerran onnistui niin helposti.

Tässä nyt siis sitten valmis jakku. Kuvasin tällä kertaa nuken päällä, täytyy pohtia josko tulevaisuudessa  saisi kuvattua ihan itseni päällä. Mutta tälläistä tällä kertaa, mitä tykäätte?