Unicorn got sick

Siskolla oli synttärit tulossa. Hän on joskus menneisyydessä ottanut pitempään lainaan yhdet villasukat omista varastoistani, mutta oletan että ne on jo menneiden talvien lumien lailla kadonneet. Facebookin Voihan villasukka-ryhmässä näin kuvan So Sweet sockseista, jotka oli neulottu uudesta Nallesta. Kuva jäi kummittelemaan ja lopulta oli haettava hattarainen Nalle-kerä kotiin. En oikeen osaa päättää onko toi kiva lanka vai ihan kamala. Sävyä ei voi olla kuvailematta ilman jotain yksisarvis vertausta. Jostain syystä sain päähäni että olisi kiva kokeilla jotain uutta näiden sukkien kanssa. Päädyin siis tekemään sukat kaksi yhtäaikaa ja pyöröpuikoilla. Ohjeessa oli myös ristiinvahvistettu kantapää ja paksu nauhakavennus varpaissa.

Noh, sukat lähti liikkeelle yhtäaikaa, mutta kantapään kohdalla tuli sen verran virheitä kavennuksissa, että luovutin. Ei ollut minulle se tekniikka. Loppu hyvin kaikki hyvin, sukat valmistui ja hienot tuli! Paketoin sukat silkkipapaperiin kun ei lahjapaperia ollut. Hieman haparoiden vielä saajan nimi teipillä ja loistava lahja on valmis! Sisko ainakin tykkäs, ja kai itsekin alan sille kannalle kääntyä.

Nimiäislahjoja

Helmikuussa neuloin silloin vielä syntymättömälle pienokaiselle punaisen hipster pipon. No nyt on pieni päässyt ulos maailmaan, ja minulle on suotu suuri ilo ja kunnia toimia lapsosen kummitätinä (vai miksi kutsutaan tällaista pakanaa? Kunniatäti? En tiedä mikä termi olisi korrekti, kun lastakaan ei kasteta. Mennään kummitädillä kunnes keksin paremman.). Lapsi on ihana ja kaikin puolin tietenkin täydellinen.

Nimiäislahjaa miettiessä, kävin läpi kaikki perinteiset kummilusikka ym hopeaesineet, mutta mikään ei tuntunut omalta jutulta. Samoihin aikoihin aloin pinnailemaan Pinterestissä erilaisia ristipistotöitä, ja mulla välähti. Teenkin ristopistoilla "syntymätaulun". Siinä vaiheessa alkoi jo aika painaa päälle, koska nimiäiset pidettäisiin aika nopealla aikataululla. Lisäksi samaan aikaan valmistauduin pääsykokeisiin, kävin vähän töissä ja kärsin kamalasta, lamauttavasta ihottumasta. Kuukauteen en pystynyt virkkaamaan, keski- ja pikkusormi olivat täysin pois pelistä. Aikatauluongelman takia päädyin simppeliin vaihtoehtoon, vaikka alkuperäissuunnitelma oli jotain vähän enemmän. Lopputulokseen olen silti tyytyväinen, tästähän tuli aika tyylikäs! Päätin, että en laita kangasta kehyksiin, vaan jätän sen kauniisiin kirjontakehyksiin. Pienen naulan avulla sen saa kivasti seinälle roikkumaan.

Uskon, että vanhemmat arvostavat tätä taulua enemmän kuin Adele itse, ja halusinkin ostaa jotain, josta myös Adele voi nauttia. Tulevaisuudessa sitten joko vanhemmat tai minä voin lukea Peppiä lapselle ja kun taidot riittävät, saa Adele nauttia Pepin seikkailuista itsekseenkin. Itse olen saanut Uppo-Nalle kirjoja omilta kummeiltani, joten kai tässäkin jotain perinnettä vaalitaan? Oma habitus on varsinkin nuorempana ollut tosi Pepin kaltainen pisamineen ja punertavine hiuksineen, että Peppi on aina ollut mieleinen minulle. Peppi on sitä paitsi loistava roolimalli nuorelle neidille!

Paketoin lahjat paksusta paperista tekemiini pusseihin, ympärille tietenkin pinkkiä nauhaa ja ruusukkeet! Kortin voisin vielä väsätä ja setti alkaa olla täydellinen.

Tässä muuten vielä näyte äitini ristipistoista. Mulla on vähän matkaa vielä tämmöseen urakkaan!

Hipster-pipo

Nyt on siis niin ihanasti, että lähipiiriin on tulossa vauva! Jei! Pieni tyttö syntyy ihan kohta, ja tulen hukuttamaan palleron neuleisiin ja ompeluksiin. Nimiäislahja on jo tekeillä, mutta siitä en uskalla hiiskahtaakkaan, koska a) tuleva mama saattaisi lukea sen täältä ja b) en vielä tiedä miten se onnistuu.. Mutta taannoiselle reissulle tarvitsin jotain pientä tekemistä, joka on helppo kuljettaa mukana. No eka pipo vauvalle tietty! Sattumalta kätköistä löytyi vielä kerä Debbie Blissin Baby Cashmerinoa punaisena. Ravelrystä löysin ohjeen ja tajusin että tästähän tulee hipsteri-vauva! Pipo on kuin Jacques Cousteaulla konsanaan.

Menomatkalla lento oli niin aikasin etten jaksanut pahemmin neuloa, kunhan vähän alotin. Junamatkalla Lontooseen sain sitten vähän enemmän tehtyä ja sain myös huomiota kanssamatkustajilta. Tää ei ollu eka kerta kun Englannissa ihmetellään viidellä puikolla neulomista. Tällä kertaa sellanen kunnon scouse-mies kysy kesken kaiken, että anteeks, hänen äitinsä neuloo aina kahdella puikolla, miten sä teet ton noin monella?!? Siinä sitten selitin tälle herralle neulomisesta ja hän kuunteli korva tarkkana. Sanoi kertovansa myös äidilleen. Hienoa että pääsin levittämään neulomisen ilosanomaa.

Paluumatkalla koneessa sain sitten pipon valmiiksi, päättelyt jäi vielä kotiin kun ei tietenkään ollut saksia matkassa. Nyt pitää vaan odotella että baby saapuu, niin päästään näkemään miten pipo istuu.