Prinsessan paita

Mulla oli tässä yks tällänen ikuisuusprojekti.. Taino ei nyt ikuisuus, mutta pitkään siinä meni. Aloitin tän Princess Fionan viime vuonna joulun välipäivinä. Pääsin pitsiosuuden alkuun, enkä jotenkin osannut yhtään sitä neuloa. Neule hautautui johonkin kasaan, josta sen sitten keväämmällä kaivoin esiin. Purin koko tuotoksen, kun tajusin että se oli kokoa teltta, ja aloitin alusta. Tällä kertaa homma pelitti kaikin puolin paremmin ja valmistakin tuli lopulta joskus keskikesällä. Nyt vaan odotellaan niitä kuulaita syyspäiviä, kun on tarpeeksi kylmä alpakka-silkki neuleelle, mutta ei kuitenkaan tule kuuma. Soon, i thinks, soon.

Lankana on (taas) Dropsin Alpaca Silk, tällä kertaa sileänä versiona. 3,5mm puikoilla sai tosiaan hetken aikaa tikuttaa, että sai valmista, mutta kyllä kannatti. Pitsiosuudesta tykkään, eikä siitä kauhean montaa virhettä löydy. Succes siis!

Fluffy

Fluffy on valmis! Hän on ihana ja ehtinyt päälle jo useana päivänä. Ainoa miinuspuoli Fluffyssä on pituus, näyttää hassulta lyhyen takin kanssa. #firstworldproblems

Fluffy on neulottu Dropsin Brushed Alpaca Silkistä. Lankaa meni ehkä joku 250g, lasken sitten joskus. En halunnut tehdä ihan pertsaneuletta, joten kokeilin briochea. Kerrankin oon in neulemaailmassa, koska kaikki tuntuu tekevän briochea juuri nyt. Tosin muut tekee hienoja kaksvärisiä juttuja, mutta ei puhuta niistä... Ja siis ainakin kuvittelen tän pintaneuleen olevan brioche, se voi olla myös valepatentti, vai onko ne sama asia?

Fluffy on tehty Hannah Fettigin Rosemont cardiganin ohjetta mukaillen. Oikeestaan taisin käyttää ohjeesta vaan kaarrokkeen verran, kaikki muu on enemmän tai vähemmän muokattua. Vakoilin sen verran muiden projekteja Ravelryssä, että tiesin neuleen venyvän viimeistelyssä. Pituutta tulikin lisää yli 10cm!

Tämän kummempia kuvia ei nyt ole tarjolla. Kerrotaan kuitenkin sen verran että kuvat on otettu vessassa. Ei missä tahansa vessassa, vaan OP-Pohjolan uudessa fancy-pancy talossa Vallilassa. Ne on rakentanu sinne ehkä maailman hienoimman toimiston, ja päästiin käymään siellä sellasessa ns. bring your daughter to work- hengessä. 

Sitten seuraavaan suunnitelmaan... Elokuussa tilille läjähti kesätyörahat ja Titityyllä oli Madelinetosh tilaus juuri saapumassa. Long story short, saanko esitellä syksyn neuleiden materiaalit! Sininen pääsi jo puikoille ja on edennyt hyvin. Kyllä täytyy taas olla kiitollinen tosta koulusta, vielä kolme viikkoa aikaa neuloa ennen työssäoppimista!

Surry Hills

Tämäkin neule valmistui pitkälti koulussa istumisen lisätuotteena. En ole ennen neulonut tälläistä pitsikuviota, ainakaan näin isossa määrin. Hiukan sai päätään vaivata alussa, lähinnä lisäysten ja kavennusten osalta. Kuvio oli ohjeessa kaaviona, mutta siitä huolimatta piirsin kaavion uudestaan paperille. Jotenkin sen hahmottaa paremmin kun on itse sen piirtänyt. Hihojen ja hihansuiden osalta ei ihan mennyt niinkuin Strömsössä. Näissä kohdissa olisi ehkä ollut hyödyllistä opiskella asiaa ensin netistä ja neuloa vasta sitten. Hihansuut tais ainakin osua keskelle koulupäivää, jolloin tälläiselle opiskelulle ei ollut mahdollisuutta. Mä sitten vihaan sitä, kun oikea elämä tulee käsityöelämän tielle! ;)

Lankana käytin viime kesänä Espanjan tuliaisena saatua mysteeripuuvillaa, joka taipui tähän oikein hyvin. Napitkin ostin, puiset, täytyy ne vielä ommella kiinni. Koristeeksihan ne vain tulee, kun en usko että pidän tätä napitettuna. Malli on Surry Hills, joka valikoitui lähinnä hintansa ansiosta. Oli siis ilmainen ja näin ollen opiskelijan budjettiin sopiva. En tiedä laskeeko muut ikinä vaatteen hintaa, mutta minä lasken. Kaavat ja ohjeet voi olla aika kalliita, mutta jos niitä voi käyttää useammin kuin kerran niin saa ennemmän vastinetta rahoilleen. Vielä en ole neulonut samaa ohjetta useasti, mutta ommellut olen.

Nyt on työnalla neuleasia jonka olen nimennyt Fluffyksi. Fluffyä varten opettelin valepatenttia ja itseasiassa hyödynsin ohjetta, josta olen jo yhden neuletakin neulonut. Innolla odotan tuleeko Fluffysta esittelykelpoista, syksymmällä sitten näemme. Neulontaa hidastaa se, että olen jo hihoissa ja ne on tylsät. Lisäksi se, että ompelu kiinnostaa nyt enemmän. Rakas Brother tuolla taitaa jo huhuillakin, mitäpä muuta vapaapäivänä tekisi?

Toinen joka päivän hame

Keväällä ommeltu Everyday skirt saa jatkoa. Ekaa versioita ei ole kylläkään liiaksi käytetty, kiitos Suomen kesän. Tämä toinen versio pääsi sen sijaan jo edustamaan ylioppilasjuhliin. Kangas on pellavaa, ja kuvistakin voitte päätellä että rypistyy. Laskeutuu kuitenkin nätisti.

Kaavaan ei tullut muutoksia, ainoastaan helmaa taisin lyhentää ja kääntää samalla tavalla kuin ekassakin versiossa. Ylppäreissä tämän kanssa puin lyhyen raitaneuleen (iik, masu näky!). Valkoinen t-paita sopii myös, ja vielä esittelyään odottava neuletakki sopisi tähän kuin nenä päähän. Suorittakaamme siis heimotansseja, jotta sitten elokuussa kun olisi mahdollisuus taas pukeutua työvaatteiden sijaan omiin, olisi paljaita sääriä suosiva keli.

Datura hack

Yhden Daturan olen jo tehnyt, ja inspistä oli toiseen. Harkitsin, jos olisin tehnyt kauluksellisen version, mutta samaan aikaan oli himo kirjoa. Löysin pari sashiko kuvaa ja se oli menoa sitten. Harjoittelin kuvioita ensin paperille piirtämällä, ja hyvä niin. Ekat yritykset ei menny ihan nappiin, parempi se kai on testailla ennen neulaan tarttumista.

Topin kaavaan tein pieniä sovitusmuutoksia, jotka tuli esille edellisellä kerralla. Niiden lisäksi jätin takaa pois nappilistan ja jätin kaula aukosta kuviot pois. Loppujen lopuksi ollaankin jo aika kaukana alkuperäisestä Daturasta. Miehustat tulee tässä mallissa kaksinkertaisina. Etukappaleeseen lisäsin vielä tukikangasta, kai se pysyy nyt kirjailuineen vähän paremmin kasassa. Kangas on Eurokankaan palaosastolta pellavalaatikosta. Jotain sekoitetta se kuitenkin on, koska kankaassa on vähän joustoa.

Kirjoin ensin vaakasuuntaan menevät langat, ja sitten keskeltä edestä lähtien pystysuorat. Näin sain kuviot edes jotenkin oikeaan kohtaan.

Aloitin kirjailulla. En piirtänyt apuviivoja tms. vaan käytin kankaan raitoja apuna. Kuviot ei todellakaan ole suoria, niin vapaalla kädellä ne on tehty. Säilyypähän käsityön leima. Muistan, että katselin Harry Potter leffoja samalla kun kirjoin. Parin leffan verran meni siis aikaa. Lanka oli taas mummon aarteita. Kaappasin perinnöksi itselleni peltirasiallisen mummon kirjontalankoja. Siellä oli ihan perus muliinilankoja, mutta myös ikivanhoja puisia lankapuolia. En osaa sanoa oliko osassa vielä alkuperäiset langatkin, mutta osaan oli mummo selvästi kierittänyt uutta lankaa säilytykseen. Onneksi tätä kirkkaansinistä löytyi tarpeeksi! Loppu ompelu olikin sitten suhteellisen selvää kauraa. Helmassa käytin vinonauhaa, koska tykkään sen jättämästä jäljestä.

Aurinko vähän häikäisi...

Toppi on ihanan kevyt, mutta pysyy kuitenkin päällä jämäkän miehustan takia. Täydellinen kesätoppi siis! Käy tämä myös neuleen kanssa, on meinaan toppi päässyt vierailemaan jo Moskovassa ja päiväkodin kevätjuhlassakin!

Abigail cardi

Sain pitkästä aikaa sovittua treffit kuvaajan kanssa, ja näin ollen raportointi tekemisistä blogiinkin helpottuu. Seuraa siis postauksia, joissa on kuvat tästä yhdestä photoshootista. Aurinko paistoi ja hiukset oli jo lomalla. Melkein olin muuten minäkin, viimeisiä työpäiviä vietiin. Kaikki kuvatut vaatteet on valmistuneet kevään ja alkukesän aikana, luentojen aikana tai kotona.

Lankatölkistä (Riihimäen lasin iso lasitölkki) löytyi läjä Madeline Toshia. Sellainen paidallinen, osa oli jo neulottu paidaksi. Sittemmin päädyin ajatukseen, että vaikka lanka ja väri kuinka kiva onkin, ei se tunnu omalta niin isona pintana. Paita siis purkuun ja neuletakki suunnitelmat alulle. Abigailiin päädyin. Koulussa mä tätä neuloin ja kaikki kaverit ja opettajat vuoronperään kävi ihastelemassa. Ei turhaan, koska täähän on just kiva! Lämmittää villan ansiosta, vaikka onkin vajaat hihat. Tykkään käyttää mustan tai valkoisen kanssa (ylläri), väri ei tunnu yhtään niin "paljolta" silloin! Lankaa on jäljellä vaikka kuinka paljon vielä, yksi korkkaamaton vyyhti ja purettuja keriä. Mitähän niistä... Ehkä ei toista takkia kuitenkaan. Jos katselis jotain raitaväriä kaveriks? Jään pohtimaan...

Stripy

Raitapaitafriikin tunnustuksia osa 387. Omistan parikymmentä erilaista raitapaitaa. Saan aina silloin tällöin kuulla tästä vähemmän imartelevia kommentteja. Mutta minkäs sille voi, jos on löytänyt toimivan jutun? Suurin osa on ihan pertsa sini-valko raidallisia, ja näin ollen hyvin samanlaisia keskenään. Jotain pientä kivaa kuitenkin kaipasin, ja kaivellessa mummon perintöjä löysin sitä jotain pientä kivaa. Mummolta jäi siis perinnöksi läjä käsityötarvikkeita; vetoketjuja, nauhoja, muliinilankoja. Mummo oli jopa säästänyt pieniä kovikekankaan paloja, jos niistä voisi vielä jotain tehdä? Tähän paitaan valikoitui ihana pitsinauha, tätä on ihan varmasti ollut jossain mummon tekemässä vaatteessa ennenkin! 

Eipä tässä nyt pyörää uudestaan keksitty, mutta onhan tämä nyt ihan erilainen paita kuin kaikki muut raitapaitani? Onhan?

Where it begins

Joku ompelukärpänen on päässyt puraisemaan... Taitaa olla se joka keväinen, etelänlomiltaan palaava laji, jolta en välttynyt tänäkään vuonna. Pitäis kai vaan pysyä neljän seinän sisällä tartunnan pelossa. Pinterest ja blogit on siis selattu läpi ja Eurokankaassa käyty. Ennen kuin uudet kankaat pääsi framille, piti kuitenkin tehdä varaston tyhjennystä.

Viime kesältä käyttämättä jäi pätkä ihanaa Inkaraita- kangasta. Kangas on puuvilla stretchiä ja niin vinoa kuin voi olla. Tämä korostuu tietenkin raidallisessa kankaassa. Hetken jos toisenkin taistelin lankasuoran ja suorien raitojen kanssa, mutta luovutin. Ei ne kuitenkaan mätsää. Onneksi kuosi on aikamoista värioksennusta, että ehkä siitä ei ihan heti paista silmään, ettei raitoja ole kohdistettu?

Haaveissa oli vyötäröltä tiukka ja hieman levenevä malli, taskut plussaa. Blogeissa tuli vastaan Liesl& Co Everyday skirt joka vaikutti oikein hyvältä. Ensin ajattelin kaavoittavani hameen itse, mutta kun kaavan ostoa suositeltiin useammassa blogissa, päätin vinguttaa visaa ja säästyä harmailta hiuksilta. Se oli varmasti oikea päätös, koska kaava oli just eikä melkein hyvä! Ainoa muutos jonka tein, oli helman lyhennys. Ohjeissa neuvottiin tekemään kokoa pienempi hame jos haluaa sen luonnolliselle vyötärölle, muuten hameen on tarkoitus olla jossain navan seutuvilla. Näin tein ja hyvä tuli. Taskut on just oikeassa kohdassa ja sopivan kokoiset. Taakse tulevan kuminauhakujan kokoaminen oli uutta minulle, mutta tykkäsin tekniikasta. Ja kun hame näyttää nurjaltakin noin hienolta, voidaan kai sanoa että on onnistuttu? Hameen pariksi valkoinen t-paita tai vielä suunnitelmissa oleva crop top. Mustakin menee toki ja vaikka sukkiksetkin. Lähtökohtaisesti kuitenkin tässä on ensi kesän luottohamonen.

Ompelun ohessa olen kuunnellut pitkästä aikaa radiota. Vaikka ihan kaikki ei ole paremmin tällä kyseisellä saarella, niin radiota nuo osaavat ainakin Briteissä tehdä! BBC Radio 1 on pauhannut ja muistin taas miksi sitä tykkään kuunnella. Ei pelkästään se kieli, mutta myös biisien paljous ja niiden laatu! Ei kuulu cheekit ja stigit mun radiostani! Sen sijaan oon fiilistellyt ihan täysillä James Baytä, SOAKia ja Jess Glynneä. Jokohan tuli tarpeeksi pitkä ja sekava postaus? Tärkeimmät pointit: loistava uusi hame ja ihana BBC radio 1 <3

Dala häst

Elämä on vienyt aika vauhdilla koko alkuvuoden, ja lähestulkoon kaikki käsityötkin oli useamman viikon tauolla. Minkäs teet jos ei kotiin päästyään jaksa eväänsäkään liikauttaa? Toki kaiken sen stressin vastapainoksi muutama kerros sukan neulontaa olisi varmaan ollut ihan hyvästä. No nyt kuitenkin stressin aiheuttaja, työharjoittelu, on ohi ja paluu arkeen tapahtunut. Paluu arkeen onkin hyvä aloittaa lomalla ja näin ollen vietänkin parhaillaan hiihtolomaa. Ensi viikolla jaksaakin sitten taas opiskella.

Lomaa varten tein suuria suunnitelmia. Nukun pitkiä yöunia, en laita herätyskelloa, käyn kirpparilla, raidaan Eurokankaan palaosaston, ompelen n. 100 ihanaa juttua jotka on mielessä, neulon keskeneräiset loppuun, neulon jotain uutta yms. Rentouttavaa lomaa siis minulle.

Kaikesta väsymyksestä huolimatta, aloitin listan purkamisen heti maanantaina. Ompelin ekan ihanan jutun sadasta ja tein loppuun jotain ennen joulua aloittamaani. Ostin (luultavasti) kesän alennusmyynneistä Lindexin perusneuleen ajatuksena kirjoa siihen jokin kuvio. Hetken pyörittelin mielessäni ajatusta kuumailmapallosta tai flamingosta, mutta jotenkin päädyin kuitenkin heppaan. Eikä ihan mihin tahansa heppaan vaan uljaaseen Taalainmaan hevoseen. Netistä tulostetun kuvan avulla kirjoin hepan ääriviivat ja aloin siitten täyttämään heppaa väreillä. Tarkoitus oli käyttää jokaista väriä vain kerran, mutta oranssia livahti kahteen kuvioon.

Ehkä laitan heppapaidan päälle kouluun paluun kunniaksi!

Kirjoneuleharjoitus

Yksi tämän talven tavoitteista oli harjoitella ja handlata kirjoneule. Harjoitukset jäi aika vähäisiksi, mutta yhdet sukat tein. Eikä se niin vaikeeta ollutkaan, kuin pelkäsin. Vaikeinta oli kuvion seuraaminen. Siinä kun neuloo koulussa ja kuuntelee samalla luentoa, menee helposti sekaisin. Taisi olla turvallisuuskoulutus muuten ekan sukan aikana menossa, ei siis ihme että tuli virheitä, turvallisuusjutut on niin mielenkiintoisia! Virheet ei paljoa haittaa kun sukka sujahtaa saappaaseen. Tai Kuomaan. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia!

Unicorn got sick

Siskolla oli synttärit tulossa. Hän on joskus menneisyydessä ottanut pitempään lainaan yhdet villasukat omista varastoistani, mutta oletan että ne on jo menneiden talvien lumien lailla kadonneet. Facebookin Voihan villasukka-ryhmässä näin kuvan So Sweet sockseista, jotka oli neulottu uudesta Nallesta. Kuva jäi kummittelemaan ja lopulta oli haettava hattarainen Nalle-kerä kotiin. En oikeen osaa päättää onko toi kiva lanka vai ihan kamala. Sävyä ei voi olla kuvailematta ilman jotain yksisarvis vertausta. Jostain syystä sain päähäni että olisi kiva kokeilla jotain uutta näiden sukkien kanssa. Päädyin siis tekemään sukat kaksi yhtäaikaa ja pyöröpuikoilla. Ohjeessa oli myös ristiinvahvistettu kantapää ja paksu nauhakavennus varpaissa.

Noh, sukat lähti liikkeelle yhtäaikaa, mutta kantapään kohdalla tuli sen verran virheitä kavennuksissa, että luovutin. Ei ollut minulle se tekniikka. Loppu hyvin kaikki hyvin, sukat valmistui ja hienot tuli! Paketoin sukat silkkipapaperiin kun ei lahjapaperia ollut. Hieman haparoiden vielä saajan nimi teipillä ja loistava lahja on valmis! Sisko ainakin tykkäs, ja kai itsekin alan sille kannalle kääntyä.

Ruusupuuta

Luokseni meren takaa Karnaluksista liihotti tuliasena mm. uudet ihanat ruusupuiset 5mm sukkapuikot. On nuo puikot vaan nättejä.

Uutta keittiöön

Vähän erilaista käsityötä tällä kertaa. Mun keittiöstä puuttui täysin perinteiset puulastat. Parin päivän syysloma lähestyi ja muistelin että äidin mittavissa varastoissa olisi Ikean puulastoja ja puun koristelutyökalu (työkalu oli kuulemma Lidlistä ostettu ja vielä käyttämätön.). Päässä kummitteli Pinterest inspiraatio ja aikaakin nyt sit oli lomalaisella. Digiboksilta vanhoja Downton Abbey jaksoja siis pyörimään ja hommiin! Voin kertoa että noi polka dotsit on aikas kuumaa valuuttaa mun maailmassa just nyt!

Tällänen lavastettu melkein action kuva.

Näistä tuli oikein käyttökelpoiset ja ovat päässeetkin jo muhimaan kookos-curryssä ja tomaattikastikkeessa. Täällä on vietetty lihatonta lokakuuta ja nautittu ihanasta kasvisruuasta. Tosin syön kyllä normaalistikin kasvispainotteisesti, silti ollut ihan kiva kokeilu. Haasteen myötä on tullut kokeiltua ihan uusiakin reseptejä, linssit on vielä korkkaamatta!

Oli pakko saada kuvaan myös mun lemppari teatowel, Cath Kidstonin kuningattaren jubilee juhlavuoden kunniaksi suunnittelema corgi-pyyhe. Tää on aarre!

Punaista limaa

Kaapissa, tai itseasiassa arkussa, poltteli muutama kerä Rowanin Limaa niin nätissä punertavassa sävyssä. Huivia kaipasin ja sitä sitten neulomaan. Ensin ajatus oli tehdä perushuivi, pitkulainen ja sileää neulosta, niin että langan kaunis rakenne pääsis esille. Se ei kuitenkaan toiminut, joten käännyin Ravelryn puoleen. Nopeasti sieltä valikoitui malliksi A little ruffle huivi. Puikot vaihdoin heti suositusta isompiin, niihin ihaniin ruusupuisiin 8 millisiin. Hyvä tuli isoillakin puikoilla!

No sitten se itse röyhelö-osuus. En oikein tiedä tykkäänkö vai en. En kai poiminut tarpeeksi silmukoita röyhelöä varten, koska se ei röyhelöidy tarpeeksi. Ehkä auttaisi jos siitä neuloisi vielä vähän leveämmän? Lankaa jäi yli eli matskua olisi vielä. Saa nähdä mihin tässä vielä päätyy.
Lanka on unelman pehmeää, baby alpakkaa, merinoa ja nylonia. Tätä haluan neuloa vielä lisääkin, ehkä pipo seuraavaksi? Joku neuletakkikin olisi tästä ihana.

Villa-Jengi

Olen jo pidempään ihastellut Wool and the Gangin ihania neuleita ja lankoja. Merkin ulkoinen olemus vetoaa muhun paljon, siis brändäys ja paketit yms. Viime keväänä sitten jonkun alennuskampanjan innostamana tilasin yhden neulepaketin kotiin. Valitsin klassisen raitaneuleen sini-valkoisena, kuinkas muutenkaan. Mukana paketissa tuli I-HA-NAT ruusupuiset 8mm puikot. Siis nuo jos mitkä ovat work of art. Tekisi mieli kehystää ne, jotenkin ne olisi kiva saada esille. Lisäksi paperista kuoriutui ohje, parsinneula ja tarroja. #shareyourknits pääsi jo koristamaan luonnos/neulepäiväkirjaa.

Lanka on merkin omaa, 100% pima cottonia ja niin pehmoista. Halkeilee jonkin verran neulottaessa, mutta niinhän puuvilla yleensä. 8 millisillä neulottaessa paita valmistui sukkelasti, siinä lätkän mm-kisoja katsellessa. Kylmän alkukesän ansiosta paidalle tulikin heti käyttöä. Pääsipä se päälle jopa pääsykokeisiinkin. Mutta koska reaaliaikaisesti bloggaaminen ei onnistu, paita esitellään täällä vasta nyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan i say.

Wool and the Gangiltä on ilmestynyt tämän kauden uusia malleja ja voi pojat, en uskonut että haaveilisin neulovani leopardin pilkuilla varustetun muhkean pipon. Maailman kirjat sekaisin jne. Aika kallis haave kuitenkin, pipo maksaa itsetehtynäkin melkein 60e. Ehkäpä etsin vaan sopivaa super bulky lankaa ja taiteilen kuviot itse. Ei se nyt niin vaikeaa voi olla, kun on paljon kuvia (kuuluisat viimeiset sanat).

Kiven sisässä

Tässä oli yks pikku projekti, joka imi lähestulkoon kaiken irti lähtevän ajan elämästä parin kuukauden ajan. Kotikaupungissani esitettiin musikaalinäytelmä, joka sijoittui osittain vankilamiljööseen. Minä pääsin mukaan puvustukseen, ja vietin siis pitkään ompelukoneen ääressä työstäen harmaata liituraitakangasta. Sain kaavoittaa, sarjoa ja leikata vankien takit, hameet ja housut, tämän lisäksi ompelinkin niistä puolet. Järki meinasi lähteä jossain vaiheessa, onneksi oli kaksi muutakin ompelijaa. Kaikkea muutakin pientä ommeltiin näytelmää varten eli tekemistä oli. Yhdenkin villin perjantai illan vietin ommellen Jeesuksen paitaa...

Nätelmässä oli isossa roolissa neulonta, ja erityisesti villasukat.

Jeesuksen look oli mahtava! Tuunatut hippifarkut, peacemerkkejä ja pellavatunika

Ensi-illasta, tuotanto kumartamassa

Oma ompelukone sanoi sopimuksensa irti tietenkin kesken suurimman kiireen, onneksi löytyi varakone hätiin. Nyt täytyis vaan kärrätä oma bebe huoltoon. Sillä ei kuitenkaan ole kiire, koska tää proggis varmisti sen etten ihan hetkeen ompele koneella mitään... Nyt on taas neulonnan ja muun vuoro. Speaking of, jatkankin tässä yhden huiviohjeen metsästystä. Mikä siinä on että kun törmää johonkin kivaan, ei vaan näe järkeväksi pinnata tai favorittaa sitä? "Mulla on jo sata vastaavaa, ei tää nyt niin erikoinen oo". My ass, en oo muuta ajatellukkaan pariin päivään kuin sitä huiviressua joka jossain bittiavaruudessa odottaa minua. Ehkä hän kuulee kutsuhuutoni ja löydämme toisemme, me sovittais hyvin yhteen.
//EDIT Se löytyi! Kiitos revelry recently viewed, Trysthän se oli!