Tässä oli yks pikku projekti, joka imi lähestulkoon kaiken irti lähtevän ajan elämästä parin kuukauden ajan. Kotikaupungissani esitettiin musikaalinäytelmä, joka sijoittui osittain vankilamiljööseen. Minä pääsin mukaan puvustukseen, ja vietin siis pitkään ompelukoneen ääressä työstäen harmaata liituraitakangasta. Sain kaavoittaa, sarjoa ja leikata vankien takit, hameet ja housut, tämän lisäksi ompelinkin niistä puolet. Järki meinasi lähteä jossain vaiheessa, onneksi oli kaksi muutakin ompelijaa. Kaikkea muutakin pientä ommeltiin näytelmää varten eli tekemistä oli. Yhdenkin villin perjantai illan vietin ommellen Jeesuksen paitaa...
 |
| Nätelmässä oli isossa roolissa neulonta, ja erityisesti villasukat. |
 |
| Jeesuksen look oli mahtava! Tuunatut hippifarkut, peacemerkkejä ja pellavatunika |
 |
| Ensi-illasta, tuotanto kumartamassa |
Oma ompelukone sanoi sopimuksensa irti tietenkin kesken suurimman kiireen, onneksi löytyi varakone hätiin. Nyt täytyis vaan kärrätä oma bebe huoltoon. Sillä ei kuitenkaan ole kiire, koska tää proggis varmisti sen etten ihan hetkeen ompele koneella mitään... Nyt on taas neulonnan ja muun vuoro. Speaking of, jatkankin tässä yhden huiviohjeen metsästystä. Mikä siinä on että kun törmää johonkin kivaan, ei vaan näe järkeväksi pinnata tai favorittaa sitä? "Mulla on jo sata vastaavaa, ei tää nyt niin erikoinen oo". My ass, en oo muuta ajatellukkaan pariin päivään kuin sitä huiviressua joka jossain bittiavaruudessa odottaa minua. Ehkä hän kuulee kutsuhuutoni ja löydämme toisemme, me sovittais hyvin yhteen.
//EDIT Se löytyi! Kiitos revelry recently viewed,
Trysthän se oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti