Äitien virkistyspäivä

Osallistuin MLLn järjestämään äitien virkistyspäivään omalla pienellä myyntipöydälläni. Paikanpäällä oli vaate-, asuste- ja kosmetiikkamyyjiä, kosmetologeja, hierojia yms. ja tavoitteena oli äitien totaalinen rentoutuminen. Päivän aikana oli luento, bailatino tunti, hyvää ruokaa ja lopuksi vielä saunomismahdollisuus järven rannalla. Oli kaikin puolin onnistunut päivä, mekin myytiin jotain. Osallistuttiin jo toista kertaa, ja myynnin osalta meni himpun verran paremmin ku viime vuonna.

Otin muutaman kuvan puhelimella meidän pikkupöydästä. Mulla oli tosiaan pikkusisko apuna, on aina kiva olla kaveri myyntitilaisuuksissa että pääsee välillä vessaan ja syömään. Olin etukäteen huolissani, ettei meillä olisi tarpeeksi tuotteita täyttämään pöytää, mutta eihän meillä hätää ollut! Pöytä täyttyi mukavasti (ja tyhjenikin kivasti ;)), ei kuitenkaan liian täyteen. Iskä teki mulle viime syksynä tosi hienon myyntitaulun johon saan esille rintakorut ja ponnarit. Saan pöytään ainakin vähän korkeusvaihtelua.

Tälle syksylle haluaisin kehittää vähän pöydän ulkonäköä, tuotteiden pakkausta ja nimeä. Muutamia idoita on jo, mutta kaikki on vielä aika alussa. Tämä on mulle kuitenkin vain harrastus, joten mitään paineita onnistumisessa ei oikein ole, ja niin haluan sen säilyttääkin.

Suunnitelmia syksylle

Kesällä ei neulomiset ja virkkaukset paljon kiinnostaneet. Valitsin mieluummin kirjan kaverikseni takapihalle. Ompelin sentään muutaman kesävaatteen, joista voisin tehdä postaukset kun ne onnistuivat niin kivasti! Elokuun alkaessa muistin taas ihanat syysvaatteet ja -asusteet, ja suunnitelmat alkoivat muodostua. Viime syksynä neuloin ensimmäisen neuletakkini, jota käytinkin jonkin verran talven aikana. Se oli kuitenkin liian paksu sisällä käytettäväksi, eikä mallikaan ollut ihan täydellinen (mitäs teit ilman ohjetta!), joten neule sai lämmittää takin alla niinä päivinä kun pakkasta oli liikaa. Parannettavaa siis on.

No tästä sisuuntuneena (ja Ravelryyn hurahtaneena...), löysin ohjeen simppeliin shaalikaulukselliseen neuletakkiin. Tämä malli on jo päässyt puikoille, yläosa/raglanlisäykset on jo tehty ja seuraavaksi jatkan vartalon neulontaa. Langaksi valikoitui Dropsin Merino extra fine. Dropsin merinot taitaa olla mun suosikkilankoja... Vielä on harkinnassa väri reunan icordille, pinkki kyllä houkuttelee.

Seuraava himotus on löysä neulepaita, ns. lörttöpaita. Vastaavia mulla on ollu H&Mltä, mutta matskut ei ole niissä miellyttäneet. Täten on siis parempi tehdä oma! Tähänkin löysin Ravelrystä varteenotettavan mallin. Saatan kuitenkin jatkaa vielä etsintöjä paremman toivossa (pitkät hihat ois kivat!). Lankoja ehdin jo vähän tutkailla tätä projektia silmällä pitäen, mutta tajusin että nehän on pirun kalliita! Tähän paitaan haluaisin jonkun todella ihanan luksuslangan, ehkä silkkiä, merinoa jotain muutan ihanaa. Madeline Toshia oli tähän ohjeeseen ehdotettu, mutta siitä tehtynä langat maksaisivat lähes satasen! Hhmm, saisikohan sitä halvemmalla Helsingin käsityömessuilta?

Näiden ihanuuksien lisäksi kaipaan uusia villasukkia, ihan vaan tavallisia villasukkia. Myyntiin niitä olen tehnyt tänä syksynä jo muutamat, mutta seuraavaksi itselle! Syksyn eka myyntitapahtuma on takana, seuraava vasta joulukuussa. Ehkä siihen väliin löydän vielä jotkut messut/markkinat. Helsingin käsityömessuille menen tietenkin ihan vaan asiakkaana, ihastelemaan muiden tuotoksia.


kuvat linkkien takaa

I heart HEMA

Kesälomalla Hollannissa löysin taivaan. Hema:n liikkeet. Ikea meets Boots meets Tiimari. Täydellinen yhdistelmä krääsää, askartelutarvikkeita, kodinkoneita, vaatteita, mitä vaan! Ensimmäiseen Hemaan eksyttiin Maastrichtin juna-asemaalla, jonne paettiin yllättäen alkanutta monsuunisadetta. Sieltä mukaan lähti sateenvarjo ja pari kertakäyttösadetakkia (pinkkejä, tietty). Maastrichtin keskustasta löytyykin sitten isompi, kaksikerroksinen liike jossa on myös ruokapuoli.

Hemassa oli käynnissä koulutarvikkeiden kamppis, ja kaikkia ihania vihkoja, tusseja ja muita toimistotarvikkeita sai alennuksella. Itse ihastuin erityisesti washi teippeihin. Parhaimmillaan korissa oli monta rullaa, mutta tulin onneksi järkiini. Siellä korissa oli meinaan paljon muutakin kuin teippiä. Ostin siis yhden rullan mintun väristä label-teippiä ja mintun jesarirullan. Näiden lisäksi sorruin söpöön leimasinpakkaukseen ja pyörän asusteisiin. Ja hinnat, no nehän on halpoja. Kokonaisuudessaan käytin 15,30e, teipit olivat 2-3e, leimasinpakkaus vaivaiset 2,95e!

Washi teippiä käytin jo hintalappujen tekoon. Ja tästä innostuneena saatoin tilata muutaman lisärullan ebaystä... Näille uusille ei ole vielä löytynyt käyttöä, mutta en ole huolissani siitä.

Ps. Kuka arvaa mun viimeisimmän lempivärin?

Kerä jos toinenkin...

Kesä alkaa olla lopuillaan ja salaa olen iloinen alkavasta syksystä. Ei tässä syksyssä oikeastaan ole mitään odotettavaa, päinvastoin, ainakaan töiden ja muun elämän osalta. Tästä aiheesta saisi aikaan kunnioitettavan mittaisen avautumispostauksen, jonka jätän kuitenkin kirjoittamatta. Long story short, tänä syksynä elämäni valopilkkuna olkoon käsityöt!

Kesäloman jälkeen on hyvä palata pienellä teaserilla. Tässä olisi kasa viime aikoina hankituja lankoja! Jotain näistä on jo syntynytkin (kuten huomaa puuttuvista vyötteistä...), siihen palataan sitten teaseria seuraavissa postauksissa!

Nimiäislahjoja

Helmikuussa neuloin silloin vielä syntymättömälle pienokaiselle punaisen hipster pipon. No nyt on pieni päässyt ulos maailmaan, ja minulle on suotu suuri ilo ja kunnia toimia lapsosen kummitätinä (vai miksi kutsutaan tällaista pakanaa? Kunniatäti? En tiedä mikä termi olisi korrekti, kun lastakaan ei kasteta. Mennään kummitädillä kunnes keksin paremman.). Lapsi on ihana ja kaikin puolin tietenkin täydellinen.

Nimiäislahjaa miettiessä, kävin läpi kaikki perinteiset kummilusikka ym hopeaesineet, mutta mikään ei tuntunut omalta jutulta. Samoihin aikoihin aloin pinnailemaan Pinterestissä erilaisia ristipistotöitä, ja mulla välähti. Teenkin ristopistoilla "syntymätaulun". Siinä vaiheessa alkoi jo aika painaa päälle, koska nimiäiset pidettäisiin aika nopealla aikataululla. Lisäksi samaan aikaan valmistauduin pääsykokeisiin, kävin vähän töissä ja kärsin kamalasta, lamauttavasta ihottumasta. Kuukauteen en pystynyt virkkaamaan, keski- ja pikkusormi olivat täysin pois pelistä. Aikatauluongelman takia päädyin simppeliin vaihtoehtoon, vaikka alkuperäissuunnitelma oli jotain vähän enemmän. Lopputulokseen olen silti tyytyväinen, tästähän tuli aika tyylikäs! Päätin, että en laita kangasta kehyksiin, vaan jätän sen kauniisiin kirjontakehyksiin. Pienen naulan avulla sen saa kivasti seinälle roikkumaan.

Uskon, että vanhemmat arvostavat tätä taulua enemmän kuin Adele itse, ja halusinkin ostaa jotain, josta myös Adele voi nauttia. Tulevaisuudessa sitten joko vanhemmat tai minä voin lukea Peppiä lapselle ja kun taidot riittävät, saa Adele nauttia Pepin seikkailuista itsekseenkin. Itse olen saanut Uppo-Nalle kirjoja omilta kummeiltani, joten kai tässäkin jotain perinnettä vaalitaan? Oma habitus on varsinkin nuorempana ollut tosi Pepin kaltainen pisamineen ja punertavine hiuksineen, että Peppi on aina ollut mieleinen minulle. Peppi on sitä paitsi loistava roolimalli nuorelle neidille!

Paketoin lahjat paksusta paperista tekemiini pusseihin, ympärille tietenkin pinkkiä nauhaa ja ruusukkeet! Kortin voisin vielä väsätä ja setti alkaa olla täydellinen.

Tässä muuten vielä näyte äitini ristipistoista. Mulla on vähän matkaa vielä tämmöseen urakkaan!

Strömsö-peitto

Kun kaikki ei mennytkään ihan kuin Strömsössä...

Joskus aikanani muistaakseni 8 luokkalaisena katselin innoissani Strömssöä telkkarista ja bongasin ihanan isoäidinneliö peiton. No innoissaan siitä sitten ostamaan pari kerää 7 veljestä ja hommiin. Sain tehtyä 200 neliötä ja sitten loppui innostus.

Alkuvuodesta kaappeja siivotessani törmäsin kangaskassiin, joka sisälsi nämä surulliset neliöt. Lankaakin oli vielä jäljellä, ja päätin että nyt tehdään tämä peitto loppuun vaikka hengen veisi. Ja melkein veikin, mikään ei ole niin tylsää kuin päättely ja palojen yhteen ompelu. En ollut silloin teininä tajunnut, että ne langanpätkät voisi päätellä jo siinä vaiheessa, eikä jättää hamaan tulevaisuuteen. Onneksi minulla oli kuitenkin aikaa tällekin projektille, koska vietin kolme päivää sohvan vankina varvasoperaation jälkeen. Kattelin telkkaa ja tein peittoa.

Kun sain kaikki palat yhteen, tuntui että peitto on kovin pieni. Ja kun niitä lankojakin vielä oli, niin päätin virkata vielä "pari kertaa" peiton ympäri. Kyllä on oma käsiala muuttunut vuosien varrella, sillä noissa neliöissä on todella isoja/löysiä silmukoita.

Peitto on siis valmis ja täytyy sanoa etten pidä siitä enää ollenkaan! Ehkä siinä oli liikaa pakkopullalta tuntuvaa työtä, eikä väritkään enää oikein istu sisustukseen. Ehkä laitan tämän johonkin myyntiin, jos se kelpaisi jollekin muulle. Muuten tämä joutaa johonkin kaapin perälle. (paitsi ei siellä kaapin perällä ole tilaa tällaiselle!). Siivouksen yhteydessä löysin myös toisen peitontekeleen, tällä kertaa neulotun. Siinä oli jääty siihen yhdistämisvaiheeseen eli maaliviiva häämöttää, mutta ei vaan pysty! Ei kiinnosta nakin vertaa tehdä sitä loppuun. Pöh. Sen sijaan haaveilen uudesta työstä, toisesta virkatusta peitosta...

Hipster-pipo

Nyt on siis niin ihanasti, että lähipiiriin on tulossa vauva! Jei! Pieni tyttö syntyy ihan kohta, ja tulen hukuttamaan palleron neuleisiin ja ompeluksiin. Nimiäislahja on jo tekeillä, mutta siitä en uskalla hiiskahtaakkaan, koska a) tuleva mama saattaisi lukea sen täältä ja b) en vielä tiedä miten se onnistuu.. Mutta taannoiselle reissulle tarvitsin jotain pientä tekemistä, joka on helppo kuljettaa mukana. No eka pipo vauvalle tietty! Sattumalta kätköistä löytyi vielä kerä Debbie Blissin Baby Cashmerinoa punaisena. Ravelrystä löysin ohjeen ja tajusin että tästähän tulee hipsteri-vauva! Pipo on kuin Jacques Cousteaulla konsanaan.

Menomatkalla lento oli niin aikasin etten jaksanut pahemmin neuloa, kunhan vähän alotin. Junamatkalla Lontooseen sain sitten vähän enemmän tehtyä ja sain myös huomiota kanssamatkustajilta. Tää ei ollu eka kerta kun Englannissa ihmetellään viidellä puikolla neulomista. Tällä kertaa sellanen kunnon scouse-mies kysy kesken kaiken, että anteeks, hänen äitinsä neuloo aina kahdella puikolla, miten sä teet ton noin monella?!? Siinä sitten selitin tälle herralle neulomisesta ja hän kuunteli korva tarkkana. Sanoi kertovansa myös äidilleen. Hienoa että pääsin levittämään neulomisen ilosanomaa.

Paluumatkalla koneessa sain sitten pipon valmiiksi, päättelyt jäi vielä kotiin kun ei tietenkään ollut saksia matkassa. Nyt pitää vaan odotella että baby saapuu, niin päästään näkemään miten pipo istuu.